Barcelona.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä Barcelona on nyt tullut vastaan koko ajan. Yksi tuttavani on asunut Barcelonassa ja sanoi, että minun on pakko mennä käymään siellä. Minä rakastaisin sitä paikkaa, iso kaupunki kaikkine hyötyineen, mutta samalla meren rannalla. Se olisi juuri minunlainen. Tämä tuli nyt mieleen, koska jostain syystä Barcelona on kaikkialla.

Ensin siskoystävä lainasi Carlos Ruiz Zafónin kirjan Taivasten vanki. Se oli ihan hyvä. Tarina tapahtui Barcelonassa. No, se ei ole vielä merkki mistään. Minun mielikuvitus on huono keksimään maisemia, joita en ole nähnyt. Joten kirja oli vain kirja. Yhäkään en tiennyt miltä Barcelonassa näyttää. Sitten katsoin leffan Vicky Cristina Barcelona. Okei, nyt alkoi muodostua jonkinlainen kuva päähän. Siellähän näyttää mukavalta. Seuraavaksi se kotikylän festareilta tutuksi tullut järkkäripoika muutti Barcelonaan. Mitä ihmettä? Facebookiin ilmestyy jatkuvasti kuvapäivityksiä. Uhkasin mennä käymään. Ja menenkin.

Tämä kaikki voi olla ihan sattumaakin. (Johon en edelleenkään usko.) Odotan vielä suurempaa merkkiä. Barcelona tai Espanja ei kumpikaan ala i-kirjaimella. Mutta kyllä kai sitä voi matkustaa ilman, että siitä pitää heti vääntää kolmen vuoden kirjoitusprojekti. Entä jos menisin vain matkalle? Ottamaan aurinkoa ja kuvia, kuluttamaan jäätelöä ja katuja. Se voisi olla oikeastaan aika mukavaa. Olen käynyt Espanjassa pienenä, mutta sitä ei lasketa, jos ei saa juoda punaviiniä samalla kun katselee auringonlaskua.

Entä jos menisin Barcelonaan koeajalle? Minähän olen nyt yrittäjä, ei minun ole pakko jumittaa samassa paikassa. Ymmärtääkseni ei edes samassa maassa. Jos testaisin Barcelonaa vaikka tammihelmimaaliskuun ajan? Vuokraisinkin huoneen sijasta varaston. Sitä paitsi Emmakin on lähdössä jonnekin. Me voisimme ihan hyvin vuokrata varaston puoliksi. Suurin osa huonekaluistani on Emman omaisuutta joka tapauksessa, joten olisi suorastaan järkevää sijoittaa tavarat samaan paikkaan. Tässä voisi olla ajatusta.