Ystävä.

Minä olen kyllä tosi onnekas. Minulla on aivan ihania ystäviä. Ja minulla on ihana koti ja ihanat kämppikset. Ja vaikka eilinen oli raskas ja monikyynelinen, minä silti selvisin iltaan saakka. (En tiedä onko 'monikyynelinen' suomea.)

Tein toisin kuin aikaisemmin. Koska lupasin. En pelkästään teille, mutta myös itselleni. Ei voi odottaa erilaista lopputulosta, jos tekee samoja juttuja. Joten tein jotain minulle hyvin poikkeavaa. Hoidin vaikean asian tavalla, joka ei ole minulle lainkaan ominaista. Ja luulen, että se oli ihan hyvä niin. Aiheutti itkua monenksi tunniksi, mutta toi myös jollain tavoin selkeyttä. Juuri sitä minä tarvitsinkin, nyt ymmärrän. Olisi tuntunut pahalta tietää olevansa riittämätön. On paljon parempi tietää, että on liian paljon. Minua ei tallattu julmuudella, vaan kömpelyydellä.

Sitten tein lisää jotain sellaista, mitä en normaalisti tekisi. Pesin kasvoni, peitin punaiset ja turvonneet silmäni meikillä (no, yritin peittää), kampasin takkuni, pistin mekon päälle, pakkasin laukkuni ja marssin juhlimaan tukevan ystäväni Emman syntymäpäivää. En halunnut mennä, mutta kaikkialla tuli pakottava teksti vastaan. Fake it till you make it! Olin tulostellut niitä joka paikkaan. Ehkä aavistin, että tarvitsen jonkinlaisen vahvikkeen, kun ilta lähestyy ja olin oikeassa. Mutta oli hyvä, että menin. Ja uskon sen merkinneen Emmalle vielä enemmän, kun näytinkin ihan lyödyltä. Tosiystävälle ei tarvitse teeskennellä.

Kun kävelin yksin baariin, mietin kaulassani roikkuvaa perhosta. Tuohon koruun liittyy niin paljon tunteita ja tapahtumia ja muistoja. Se voisi olla lahja ihmiseltä, joka satutti minua todella paljon. Mutta päätin ajatella niin, että se on lahja ihmiseltä, jota rakastan. Ja vaikka mitä tapahtuisi, tuo tosiasia pysyy. Kukaan ei voi ottaa sitä minulta pois. Vaikka tämä ihminen ei ollut minulle oikea, se ei silti tee hänestä väärää. Ja kaikki se mitä tunnen, on täysin aitoa.

Tulee vielä päivä, kun katson peiliin ja näen tuon perhosen, mutta surun sijasta muistan vain sen upean ihmisen, joka oli hetken elämässäni. Muistan kuinka paljon opin ja kasvoin, kuinka paljon hän minulle merkitsi. Ja sitten huomaan, että enää ei satu samalla tavalla. Että sydän on vahvempi kuin ennen, ja että se kaikki rakkaus on yhä minulla, tekemässä minusta paremman.

Mutta siihen asti lohdutan itseäni Ally McBeal viisaudella, joka jälleen kerran sopii elämääni niin täydellisesti.

I'm actually luckier than most. I get to wake up each morning glad to start a new day. Grateful that the last one is over.