Olin venetsialaisjuhlissa, jossa tapasin Saksasta tulleen amerikkalaisnaisen, joka yritti opetella puhumaan venäläisellä aksentilla. Pysähdyin ottamaan valokuvia kahdesta supersankarista. Katuvalo oli riittävä. Toisen supervoima oli rakkaus, toisen hämmennys. Hyvin täydentävät toisiaan. Katsoin nyrkkeilyottelua Patrik vastaan Patrik. Skeittilaudalla ohitseni lipuva pitkätukkainen poika pysähtyi kohdallani, ojensi minulle kauniin pinkin ruusun ja jatkoi matkaansa. Löhösin tamperelaismiehen hotellihuoneen sängyllä keskustelemassa purjehduksesta. Opin, että oikealla tuulella peräpurjetta voi käyttää riippukeinuna.
Melko sekopäinen uni, voisi kuvitella. Mutta ei, ei mitään sellaista. Tämä oli vain esimerkki siitä minkälaista on olla minä. Normiperjantai.
Ja sitten vielä viihdettä iltapäivään. TÄSTÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti