Miehet.

Kävin joku aika sitten pizzalla ystäväni kanssa. Hyvä että alas ehdin istua, kun sain jo kuulla viiltävän analyysin: kiinnostun vain sellaisista miehistä, joita en voi saada. Ne sellaiset ovat turvallisia, jos ei uskalla sitoutua. Ehkä tuossa on jotain perää. Italiassa elävä Povero Marco. Naimisissa oleva Angus. Sitä ennen solmussa oleva ja seurusteleva Nappisilmä. Aikaisemmin muutama aivan liian nuori poika. Turvallisia ja mahdottomia. Ehkä ystäväni on oikeassa. Minä en kiinnostu kunnollisista, täysjärkisistä sinkkumiehistä. Minä kiinnostun vain portsareista ja jenkkifutiksen pelaajista ja rumpaleista.

Erityismaininta Emmalle, joka pelasti päiväni tulemalla käymään alkuillasta. Se vierailu oli tarpeen siinä tilanteessa. Hattarapääni tarvitsee tuollaisia ystäviä, jotka kääntävät oikeaan suuntaan. Sain vielä autokyydin keskustaan, koska halusin ehdottomasti käydä yhdellä O'Mallye'sissa. Se on nykyään suosikkipaikkani. 

Ilta oli täynnä omituisia tapahtuimia. Puku päällä oleva herra kysyi baarimikolta kohteliaasti: 

- Anteeksi, mutta voisitko auttaa? Olen ulkopaikkakuntalainen ja haluaisin tietää mihin täällä kannattaa mennä, että saa pesää? 

Korrektia. Saatuaan muutamia yökerhovaihtoehtoja hän kääntyi minun puoleen. 

- Saanko kysyä naisen mielipiteen?

- No anna palaa. 

- Mistä täältä löytäisi kunnollista naisseuraa? Siis sellaista... En halua että minua tullaan heti iskemään... En tiedä voiko näin sanoa, mutta en halua tyhmää seuraa.

- No tuota, henkilökohtaisesti minä suosittelisin Punaista Lyhtyä. Siellä on kauniita ja tosi fiksuja naisia. Eikä niitä haittaa noi sun sormuksetkaan.

- No hyvä, onko se kaukana?

Annoin herralle reittiohjeet paikalliseen strippibaariin. 

Raksamessut, se selittää niin paljon.

Tapasin ihanan Sotilaani semisattumalta. Sotilaani, joka on kunnollinen, täysjärkinen, ruskeasilmäinen sinkkumies. Muutaman yhden jälkeen sain munaa ja pastaa, kun vierailin erään baarimikon luona. Tänä aamuna en keksinyt yhtään järkevää selitystä sille, miksi piipahdin puoli neljältä tuntemattoman ihmisen kotona. Mutta sellainen minä olen, moni tekemäni asia ei selity aamulla. Se oli joka tapauksessa omituisin tulinen ateria, mitä olen aamuyöllä syönyt. 

Kotimatkalla minua luultiin saatananpalvojaksi.