Kieli.

Etsin toissapäivänä jotain videota tuohon biisihaasteeseen ja löysin vahingossa Charlien. Aivan älyttömän nuori fonisti joka soittaa ja äänittää omaksi ilokseen ja julkaisee biisejä nettiin. Mä jäin niin koukkuun, tosi sympaattinen poika! Aivan raakile vielä niin kuin 90-luvulla syntyneen kuuluukin olla, mutta soittanut jo monta vuotta ja minun osaamattomaan korvaan kuulostaa älyttömän hyvälle. Varsinkin kun itse en osaa edes viheltää.

Eilen hämmennystä aiheutti Marco, joka aikoo taas tulla Suomeen. Ja ihana hammaslääkärini, joka aikoo leikata kielijänteeni, minkä jälkeen minulle voi sitten kuitenkin laittaa kielilävistyksen. Ja yllämainitun Charlien viesti. Ja sitten lopulta asia, minkä opin Anguksesta.

Vähän ehkä haluttaisi mennä tuohon "leikkaukseen". Joskus sata vuotta sitten halusin kielilävistyksen, mutta sitä ei voitu laittaa minulle, kun kieli ei tule tarpeeksi suusta ulos. Tuon leikkauksen jälkeen se tulisi. Ja sitten puhevikakin korjaantuisi, mikä on tässä iässä se ainoa oikea syy tuolle leikkaukselle. Hammaslääkärikin oli sitä mieltä, että olen opetellut niin hyvän tekniikan, että puhevikani huomaa ehkä vain joku puheterapeutti, mutta että se ei kuulu normaaliin korvaan. Itse olen tämän kyllä tiedostanut ja varmaankin juuri siksi oman hyvän tekniikan kehittänyt. Leikkauksen jälkeen pitäisi sitten vain opetella uudestaan puhuminen ja syöminen ja kaikki muu kiva, mitä kielellä voi tehdä. Ja mistä sitä koskaan tietää - voisin oppia viheltämään! Unelmarumpalin seurassa änkyttämistä se ei kuulemma poista, eikä muutenkaan siisti kielenkäyttöä, jos on paha suustaan. Mutta silti, pitäisikö uskaltaa?

30 Day Song Challenge, Day 13 - a song that is a guilty pleasure.