Mittee.

Voi ei. Minä kävin taas salaa treffeillä Kalpamiehen kanssa. Ja meni myöhään. Alkaa jo tuntua vähän syntiseltä. Sehän on vähän niin kuin veljeilisi vastustajan kanssa. Mutta kun minulla ei ole mitään tekemistä! On niin älyttömän tylsää, kun ei voi kirjoittaa. Minun elämässä ei näköjään ole mitään, jos en voi kirjoittaa. Tai virkata. Eikä tuosta johtuvaa turhautumistakaan voi poistaa hakkaamalla säkkiä. Käsi on kyllä jo parempi, mutta otetaan nyt silti vielä vähän rauhallisemmin.

Jotain järkevämpää muuta puuhaa pitäisi varmaankin keksiä. Olen jo oppinut puhumaan vähän savoa, tosin se ei välttämättä ole hyvä asia. Mutta tämä on kyllä paras feikkisuhde, mitä minulla on ikinä ollut. Salaista mukatykkäilyä, pikkupervoa chattailyä, rakkausbiisien lähettelyä - mitä imelämpää, sen parempi... Tämähän olisi aivan täydellistä, jos se ei olisi kaikki niin ilmiselvää vitsiä. Sitä tämä tietysti on, mutta hauskaa silti. Ja olen ihan selvästi oppinut jotain muutakin, sillä en ole enää ollenkaan niin niuho kuin ennen. Spontaani pelleily voi olla kivaakin. Olen aina osannut nauttia hetkistä, pitänyt pieniä asioita tärkeimpinä, mutta nyt siihen mukaan on tullut sellainen elämästä nauttiminen ilman mitään erityistä. Edes pientä erityistä. Arkikin voi olla mukavaa, minun arki ainakin on.

30 Day Song Challenge, Day 09 - a song that you can dance to.