Hakkaan päätäni seinään toistuvasti, koska olen ensin toiminut ja vasta sitten jälkeenpäin ajatellut. Nyt ajattelin etukäteen, että voisin lopettaa sen sellaisen. Ei voi olla hippi ja uskoa energioihin ja siihen kaikkeen mihin minä uskon samalla, kun tuomitsee ajattelemattomuuden. Koska juuri se, että EI mieti mitä tekee joka hetki, saa toimimaan vaiston varassa. Ja vaisto on se mikä minut aina pelastaa pulasta. En aio lopettaa ajattelemattomuutta, vaan sen jälkeenpäin tapahtuvan pääni seinään hakkaamisen. Se on ainoa turha osuus tuossa. Ja tuolla ajattelemattomuudella en nyt tarkoita sitä toisten loukkaamista sanomalla mitä sylki suuhun tuo, vaan sitä sellaista oman elämänvirran mukana menemistä. Minä aina vain teen ja toimin. Sitten tajuan mitä tuli taas tehtyä ja menen paniikkiin. Vaikka sitten lopulta kuitenkin ajan kanssa aina huomaan, että näin onkin parempi. Ja että tein ihan oikein. Eli ne siinä välillä tulleet kuhmut oli ihan turhia.
Minä olen hyvä ihminen. Varsinkin nykyään. Ennen olin vähän hukassa, mutta en kuitenkaan koskaan paha. Satutan joskus suoruudellani, mutta hyvää tarkoittaen. Totuus sattuu toisinaan, mutta se ei tee minusta pahaa ihmistä, ainoastaan rehellisen.
Olen rehellisyydelläni vaikuttanut asioihin viikon sisällä paljon. Nähtäväksi jää mitä siitä seuraa. Varmasti jotain hyvää. Nyt on vähän puutunut olo, ajattelu ja viisaana oleminen vie voimia. Pitäisi jo pysähtyä hetkeksi. Tänään en ehdi, kun on tapaaminen ja salaseuran kokoontuminen. Ja kai pelikin. Mutta silti. Tämän päivän jälkeen pysähdyn ja olen erityisen rehellinen itselleni.
30 Day Song Challenge, Day 14 - a song that no one would expect you to love. Tähän taitaa aika vahvasti vaikuttaa tuo maailman upein ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti