Aamusunnuntai.

Minun elämä on kyllä hauskaa! Hiippailin eilen yhdelle O'Mallye'siin, minkä jälkeen oli tarkoitus liittyä Aatun ralliseurueeseen, kunhan sitten lopulta liikkuvat yökerhoon. Toisin kävi. Törmäsin sattumalta Mukavaan Mikkoon. Istuttiin, juteltiin, naurettiin ja neuvottiin toisiamme ihmissuhteissa. Sellainen on parasta, vasinkin kun ollaan itse niin hyviä esimerkkejä. Huomasin, että meitä yhdistää myös toinen asia, molemmat eletään pääasiassa kahvilla. Ja sekoamme täysin yksityiskohtiin. Minä hörökorviin tai kasvoissa olevaan luomeen, Mukava Mikko ylhäällä olevaan hiusmyttyyn, mistä tulee hapsuja. Kukaan ei ole normaali.

Edellisillan Munapastamies tuli paikalle juopuneena. Ainakin toivon, että tyyppi oli tosi kännissä, sen verran sopimatonta se käytös oli. Me oltiin kyllä jo muutenkin jatkamassa matkaa siinä vaiheessa, mutta ne poskeenottoeleet ja suoranainen vittuilu ei lähtöä ainakaan viivästyttänyt. Hieman häkellyin. Ehkä pojalla oli huono päivä. Pubin pihassa erittäin juopunut herra lausui meille runon. Mukava Mikko jatkoi matkaa yökerhoon ja minä lampsin kotiin, uni alkoi jo painaa.

Baarimikotar opasti minua kielellisesti. Ei kannata sanoa lähtevänsä yhdelle, kun silloin saattaa helposti valehdella itselleen. Kannattaa lähteä yksille. Minusta se oli hieno huomio. Voin siis joskus lähteä yksille ja ottaa yhden ensimmäisen, yhden toisen, yhden seuraavan, yhden oluen, yhden tuopin, yhden kaljan, yhden huurteisen, yhden Sandelsin, yhden kierroksen ja yhden viimeisen. Ainakin se olisi hienostuneempaa itsensä huijaamista.

Joka tapauksessa, kaiken kaikkiaan oli aivan ihana ilta! Tajusin jotain erikoista. Siinä Mukavalle Mikolle omasta elämästäni avautuessani huomasin, että minä puhuin Povero Marcosta menneessä ajassa. Tunsin menneessä ajassa. Angus taas saa naamani virneeseen todellisesti tässä ja nyt ja heti ja koko ajan. Toisin sanoen, Angus on sitten kuitenkin hoitanut nuo laastaritehtävät erittäin hyvin, vaikka ei ollenkaan sillä tavalla kuin toivoin tai kuvittelin. Olen hulluna siihen mieheen, mutta ei se mitään. Kyllä sekin menee ohi. Tähän aiheeseen ei ole enää muuta lisättävää, kuin tämä.

Viikonloppu on nyt vietetty ja voin palata kirjoittamisrutiineihin. Aika upeaa sekin.