Salaseuran järjestämä Napoli-ilta oli upea. Paljon ystäviä ja herkkuja ja tarinoita Napolista. Vähän viiniä. Sellainen hyvän mielen tapahtuma. Kotimatkan kruunasi JYPin voitto. Ja sitten juuri kun pääsin perille, alkoi lempileffani. Se hirmu korni Toscanan auringon alla, mikä sai minut matkustamaan Cortonaan viime kesänä. Kolme kaveriani muistutti, että telkusta saattaa tulla jotain mistä pidät. Ihmiset tuntevat minut niin hyvin.
Melkein jo heti ensimetreillä alkoi tuntua oudolta. Kaikki ne ihanat kuvat ja jutut Italiasta lisättynä nyt tuohon Italia-aiheiseen elokuvaan alkoivat myllertää mielessä. Tuli aivan valtavan kova ikävä. Ensimmäinen koti-ikäväpuuska todella pitkään aikaan. Parkuhan se siitä tuli. Ei ahdistanut, ei tuntunut pahalta, en edes miettinyt Marcoa. Kaipasin vain takaisin Italiaan, hyvin paljon. Minä olen siellä niin käsittämättömän onnellinen.
Löysin yhteyden vanhaan ystävääni. Tai ihan samanikäisiä me olemme, mutta yhteyttä on pidetty viimeksi noin 15 vuotta sitten. Jotain hyötyä Facebookistakin on. Peppi oli lukiossa ystäväni, mutta elämä vei meidät eri suuntiin. Toinen meistä on nyt naimisissa ja kolmen lapsen kotiäiti. Arvaa kumpi? Joka tapauksessa, todennäköisesti ensi perjantaina Peppi tulee kylään. Viini-ilta ja viidentoista vuoden kuulumiset. Aivan mahtavaa!
Day 06 - a song that reminds you of somewhere.
Aika sopivaa. Tämä biisi muistuttaa Italiasta. Siitä ensimmäisestä matkastani tuohon kummalliseen maahan, josta tuli myöhemmin kotimaani. Tietenkään silloin en sitä vielä tiennyt. Silloin vannoin, että en enää koskaan astu jalallani tuohon kamalaan maahan. Niin se mieli muuttuu...
Joku viisasteli hienosti Facebookissa, että omituinen säärintama tulossa Tampereelle, myrsky lähestyy poikkeuksellisesti koillisesta. Tarkoittaa, että Ilveskisut saa tukkapöllyä jälleen huomenna. Ja minä sain huijattua Kalpamiehen treffeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti