tiistai 15. maaliskuuta 2011

Vaalit.

Viime yönä minä perustin oman puolueen. Se oli tarkoitettu ihmisille, jotka ajavat järjen asiaa. Niille, jotka haluavat ymmärtää miten oikeasti tullaan onnelliseksi, ja jotka vastustavat kulutusta ja riistoa. Jotka haluavat ikään, tai siviilisäätyyn katsomatta tehdä maapallosta paremman paikan elää, mutta jotka ymmärtävät, että onnellisuus lähtee itsestä, se tulee sisältä.
Maksoin suuria summia mainostoimistolle, joka teki aivan uskomattoman hienoja TV-mainoksia. Niissä oli kunnollinen, fiksu julkkis kertomassa lyhyen ja nokkelan sanoman, mikä muutti ihmisten ajattelua. Kaikki jäisivät miettimään pitkäksi aikaa, että mitä noi tyypit oikein mainostaa, mikä tämä juttu on!? Ja sitten viimein kävisi ilmi, että vau! Ne ovat kaikki tuon ilonan puolueen jäseniä! Minäkin haluan olla. Tietysti siinä vaiheessa olisi keksitty jo parempi nimi puolueelle. Ja tarkoitus oli vain sotkea nätä tulevia vaaleja, se varsinainen valloitus olisi sitten vasta seuraavalla kerralla, kun ihmiset ovat jo aivan koukussa puolueeni hienoon sanomaan. Muita puolueita harmitti. Ei vain siksi, että vein niiden äänestäjät, mutta myös siksi, että minä olin oikeasti saanut toteutettua niiden hyvät aikomukset.

Ensimmäistä kertaa ikinä olin todella kiinnostunut politiikasta, vielä aamullakin. Tietenkin nyt tajuan, ettei tuollainen järkevien puolue täällä Suomessa menestyisi. Ei ehkä missään. Liian vähän tavallisia ihmisiä, jotka oikeasti välittää tai ajattelee ilman ahneutta ja typeryyttä. Mutta siinä unessa tuo kaikki tuntui oikeasti järkevältä ja toimivalta.

Vaalit lähestyy oikeasti. Ei kovin innostava aihe, tiedän. Kokeilin eilen vaalikonetta. Kymmenestä minulle parhaiten sopivasta edustajasta seitsemän oli vihreiden ja kolme vasemmiston edustajaa. Pelottavaa. (Toki vain niistä ehdokkaista, jotka olivat tietonsa koneeseen täyttäneet, eli jälleen meillä on vain osatotuus. Mutta silti.) Ihan siltä varalta, ettet vielä tiedä ketä äänestää... Sain vähän aikaa sitten kuulla, että minun suosikkikahviloitsija ja ystäväni veli on ehdokkaana. Julle on aivan ihana tyyppi, mutta myös paikallinen yrittäjä. Ja se on aina bonus, kun joku puhuu yrittäjien puolesta tässä maassa. Kannattaa tutustua: Lulzim Voca.

Ja nyt kun vaaleista jutellaan, tämä on ehkä paras kannatusbiisi, mitä olen ikinä kuullut. Ainakaan minun peppu ei pysy penkissä, kun tämä soi. Loistava! Olin muutenkin ihan huumassa, kun Obamasta tuli presidentti. Oikeasti, kaiken poliittisen päälle vielä maailman suloisimmat hörökorvat. Me love!! Ei päivääkään ilman pientä pinnallisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti