Baari.

Tämä ei varmaankaan ole yhtään hauskaa kirjoitettuna, mutta yritän silti. Ajattele se niin, että jos olisit ollut paikalla, olisit nauranut paljon. Joka tapauksessa, eilen illalla päädyttiin muutaman mutkan kautta Jazz-baariin Pepin, Ministerin ja Mukavan Mikon kanssa. Siellä oli joku keikka menossa. Hirmu hyvää musaa, vaikkakin kuultiin vain ne viimeiset biisit. Yksi hattupäinen herra oli selvästi eniten tähti, hän jakoi nimmareita keikan jälkeen lavan luona. Ei yhtään tiedetty, että kuka on kyseessä. Ministeri ja seuraamme liittynyt Antti kirjoittivat minulle nimmarin (ja nimenselvennyksen) paperille ja sitten menin tämän miehen luokse.
"Moi. Mulla olis tässä pari nimmaria ja nimenselvennystä, niin saisinko mä vielä sunkin?"
"Joo tottakai... (Mies tuijotti paperia.) Ketä nämä on? Ei ainakaan minun bändistä..."
"Ei niin, ne istuu tuolla pöydässä. Tule käymään niin mä voin esitellä teidät!"
Tyyppi nauroi ja lupasin tulla vähän myöhemmin. Sain nimmarin selvennyksineen, mutta en edelleenkään tiennyt kuka on kyseessä.

Lähtiessä törmättiin vielä uudestaan hattupäisen herran kanssa. Hän pahoitteli, ettei muistanut tulla käymään pöydässämme, mihin minä tietysti vinoilin, että tämä oli ainutkertainen tilaisuus minkä hän nyt missasi kokonaan. Naureskeltiin ja juteltiin niitä näitä, siinä ringissä oli kaksi miestä tämän hattupäisen miehen lisäksi. Arvaan, että olivat muita bändin jäseniä. Yksi niistä katsoi jotenkin omituisesti minua ja siitä sitten yhteistuumin kaverille vähän naurettiin. Mies sanoi, ettei ymmärrä mitään, että on sekaisin ja muuta sellaista. Minä tietysti siihen, että:
"Ai oletko sä joku basisti vai?!"
(Sillä ei basisteja arvostavalla äänellä.)
Kaikki miehet repesivät totaalisesti. En ymmärtänyt miksi, ennen kuin hattupäinen herra laittoi käden olalleni ja sanoi:
"Eh... MINÄ olen se basisti."
Siinä vaiheessa minäkin repesin. Tuollaista ei vaan voinut enää millään paikata, enkä edes yrittänyt, kun nauroin vain vedet silmissä. Tyyppi kysyi vielä nimeäni ja halasi. Hirmu mukava kaveri. Sitten hän kaivoi taskuaan ja antoi minulle käyntikortin. Aivan selvästi tein unohtumattoman ensivaikutelman. Joka tapauksessa, tällainen yritys sieltä käyntikortista löytyi. Ja tämä on se tyyppi. Hirveän vaikea blogintaa se tunnelma.

Että sellainen iltariento. Eilen näin, kun blogin surffareita oli 4444. Vähän siistiä. Seuraava etappi olisi äänestyskoppi.

Son moro!