Päivä 6.

Vähiin käy ennen kuin loppuu, Facebookittomat päivät nimittäin. Sunnuntai on tullut. Huomenna saan taas mennä katsomaan mitä kavereille kuuluu. Oikeastaan tämä ei ole ollut kovinkaan vaikeaa, tosin minulla on ollut kaikenlaista mukavaa puuhaa. Kangas täyttyy kuvioista ja kirjaimista. Selitettiin sanoja ihan porukalla Mällissä. Hanna oli kolme päivää kylässä. Ja niin edelleen.

Oli ihana huomata, että vaikka me vanhenemme ja aika muuttuu, nähdäänkin tosi harvoin... Silti Hannan ja minun ystävyys ei ole muuttunut lainkaan. Meidän elämät ovat täysin erilaiset. Olemme kuin yö ja päivä. Ja jotenkin silti kovin läheiset. Kun hyvän ystävyyden kerran löytää, niin miksi siitä sitten luopuisi? En keksi yhtään syytä. Kaikki ystäväni ovat kyllä kovin erilaisia ja olen siitä tavattoman ylpeä.

Tulevan viikon tapahtumat TOP 5 lista:
1) Usher (iranilainen surffari) tulee maanantaina.
2) Dina (latvialainen surffari) tulee tiistaina.
3) Povero Marco tulee perjantaina.
4) Vappu.
5) Salaseuran tapaaminen.

Tästä tulee mielenkiintoinen viikko. Saan vieraita sieltä sun täältä. Tämä on muuten yksi asia, mikä on muuttunut. Ennen minä en tykännyt siitä, että kotiini tuli vieraita. Se oli ahdistavaa, koska koti on piilopesä ja turvapaikka. Ei sinne voinut vieraat tulla. Sitten yhtäkkiä pitikin luopua kaikesta roinasta. Kodin koko merkitys muuttui. Tai sanotaan, että koti onkin jotain minkä pidän itsessäni, tuon mukanani. Se ei ole enää paikka, ainakaan konkreettisesti, vaan käsite. Tämä kellari on nyt koti, koska minä asun, elän ja olen täällä. Mutta pelkkä asunto on vain asunto. Seinät ja lattia ja sen sellaista. Paikka missä voin nauttia tästä ihanasta elämästä. Vaikka sitten tuntemattomien vieraiden kanssa. En kerää enää roinaa ympärilleni vain sen roinan vuoksi, vaikkakin eilen kannoin roskakatoksesta taas yhden tuolin sisälle. Mutta minä tarvitsin yhden tuolin ja siinä se oli valmiina tulemaan tänne. Olen ymmärtänyt elämästä taas vähän enemmän. Tällä tavalla tulee onnelliseksi.