Päivä 2.

Eilen innosta piukeana aloitin Venetsiasta kirjoittamisen. Pitkästä aikaa kävin kirjani kimppuun. Nyt pitäisi kirjoittaa se loppuhuipennus. Sain aikaan yksitoista riviä, kun poraaminen alkoi. Pääsin rautatieasemalle, siinä kaikki. Muistan niin elävästi sen kaiken. Ilman suolaisen tuoksun, turistit, auringon paahteen ja veneiden melun. Näin sen kaiken edessäni, tunsin jännityksen uudelleen. Iho menee nytkin kananlihalle. Ei siitä mitään tullut. Ei voi kirjoittaa, kun on silmät täynnä kyyneliä. Miten musta tuntuu, että yksi suhteellisen tärkeä elin unohtui Venetsiaan? Joskus on hankalaa, kun on niin herkkis. No, tänään yritän uudestaan.

Levitin kankaan pöydälle ja piirsin kissan kiemuroineen. Iltapäivällä kaveri tuli käymään ja kirjoitti kankaalle oman lauseensa. En voinut olla hymyilemättä, kun näin mitä kankaalla luki. "Rohkeus on huume ja mä haluun sitä lisää!" Mistä se tiesi, että juuri tuo on sopivin mahdollinen lause minun kankaalle? Kävi ilmi, että taistellaan samanlaisten asioiden parissa. Aivan mahtavaa. Ei ollut sattumaa, että tavattiin juuri nyt. Meillä oli hauska ilta, toinen meistä teki jotain rohkeaa ja sitä sitten juhlittiin yhden verran naapurikuppilassa. Ei oltu nähty neljään vuoteen, mutta ihan selvästi jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Hassua miten joidenkin kanssa se on vaan niin helppoa.

Juttelin pitkästä aikaa Marcon kanssa eilen. Poju aikoo yhä tulla Suomeen. En aio herätellä mitään turhia toiveita, olen pettynyt noihin yrityksiin jo liian monta kertaa. Mutta silti. Olisihan se aika upeaa... Minulta on kysytty muutaman kerran, että miten voin vieläkin haikailla sen Marcon perään, vaikka tykkäilen Anguksesta niin paljon. En osannut siihen oikein sanoa mitään, mutta tänä aamuna eteen tuli sellainen teksti, mikä vastaa siihen hyvin. Joka kerta, kun nähdään ja ollaan yhteydessä niin minusta tuntuu, että Angus on parasta mitä voi olla, maailman mahtavin ja ihanin tyyppi. Kuka ei sellaisesta pitäisi? Mutta Marco saa minut tuntemaan, että minä olen parasta mitä voi olla, että minä olen maailman mahtavin ja ihanin tyyppi. Angus muistuttaa asioista, mitkä ovat pielessä minun elämässäni, Marcon mielestä olen täydellinen tällaisena. Povero Marco on vain onnellinen, että saa viettää aikaansa minun kanssa. Siinä on aika suuri ero.