Minä olen kuulemma pelottava. Ei, vaan se oli "liian pelottava". Siinä ihan heti alkuun tyrmistys eilisillalta. Minä luulin, että olen mukava ja pieni ja ihana. Pelottava ei oikein sovi siihen kuvaan. Tuo kruunasi jo muutenkin omituisen viikonlopun. Nyt sitten Kalpamies sanoi heti aamutuimaan, että olen minä kyllä vähän pelottava. Ja verbaalisesti päällekäyvä, mitä ikinä sekin sitten tarkoittaa. Varmaankin rehellisyyttä ja avoimuutta, mitä kyllä olen. Tämä on todella hämmentävää. Ilmeisesti Angus on ainoa, joka ei pidä minua pelottavana. Mutta toisaalta, Angus ei myöskään tunne minua. Molempi pahempi.
Ei tästä tule nyt yhtään mitään. Menen itseeni ja parannan pelottavuudet ja yhä aivastamista sietämättömät vatsalihakset. Meditoin ja tanssin ja silitän ja pakkaan ja siivoan ja pistän tietokoneen kokonaan kiinni. Ainakin viikoksi. (Höpö höpö, tuota ei kukaan usko.) Menen vaikka lenkille. Ja illalla sitten katsomaan peliä. Kyllä tämä tästä.
Ja Hyvää Syntymäpäivää, Merja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti