Odotus.

Kolme yötä jouluun on... Perjantaina tulee ilonalle joulu. Todellakin! Marco on ollut nyt mielessä ihan koko ajan. Tuntuu täsmälleen samalta kuin kesällä tuntui kaiken sen ajan, mikä oltiin erossa. Koitan elää tässä hetkessä, mutta se on kyllä tosi vaikeaa. Yritän hokea itselleni, että ollaan ihan vain kaverit. Ei tässä ole muuta. Kaveritkaveritkaverit. Pelkästään.
(Uskoo ken tahtoo.)

Oli tarkoitus tavata Angus vielä ennen perjantaita, koska sitten se lähtee keräämään hiekkaa uimahousuihinsa etelään Espanjan auringon alle. Eilen mietin, että ehkä tuo tapaaminen ei olekaan viisasta. Angus kuitenkin vain sekoittaa minun pääni ja sitten Marco ja vappu on ihan pilalla. Sillä on sellainen kyky. On aivan varmasti parempi, että nyt vain nautin tästä odotuksesta ja sitten perjantaina heittäydyn ihan täysillä Marcon lumoukseen. Ehdinhän minä tavata Angusta sitten ensi kuussa, eikö niin.

Anguksen kanssa puhuttiin tuosta kerran, siis heittäytymisestä. Se on joillekin tosi vaikeaa. Minä olin yksi heistä, mutta nyt olen oppinut heittäytymään. Suunta ainakin on oikea. Heittäytyminen tekee mistä tahansa asiasta tuhat kertaa perempaa. Olen ollut tosi arka ja mennyt kaikkiin asioihin mukaan varauksella. Mutta tajusin, että ei se heittäytyminen olekaan niin vaikeaa. Pitää ainoastaan ottaa se ensimmäinen loikka ja sitten vain luottaa siihen, että toinen kyllä opettaa lentämään. Vähän se vaatii rohkeutta, mutta on varmasti vaivan arvoista. Ja nyt pääsen kokeilemaan tuota omaa teoriaa käytännössä. Pelottavaa. Aion olla tosi rohkea, mutta minulla on silti perhosia vatsassa. Paljon.

Hirmu hyvää syntymäpäivää, Mukava Mikko! <3