Elämä on...

...ihanaa! Ainakin, jos on minä. Minäkin olen ihana! Ehkä juuri siksi, että elämäni on niin ihanaa. Ja nyt kerron miksi.

Ensinnäkin, maailman paras nojatuoli kantautui juuri ulos ovestani. Jättinojatuoli, joka piti minua sylissään elokuvien, kirjojen ja muutaman miehen kanssa. (Oikeudessa on todettu kerran, että muutama on 3-99. Tässä tapauksessa tarkoitan lähinnä tuota kolmea.) Jossa otin torkut jos toisetkin. Tuolin mukana meni jättiläistelkku ja jättiäiskajarit ja muutamia muita tyhmiä asioita, mitkä eivät niin miellyttäneet minua. Lisää tilaa on ehdottomasti hyvä asia. Joten kiitos maailman parhaalle nojatuolille näistä vuosista ja tyhjästä tilasta, mitä jätit jälkeesi! Muistan sinua lämmöllä.

Olen tässä seurannut jo pidemmän aikaa Facebook kavereiden jääkiekkokommentteja. Aika moni tuttavani fanittaa JYPiä. Mutta yksi asia minua ihmetyttää näissä jypiläisissä. Esimierkiksi eilen, kun kävin katsomassa pelin naapurissa ihan niin kuin suunnittelin, taas sain ihmetellä sitä kansaa ympärilläni. Aivan älyttömän synkkiä tyyppejä. Koko vuoden on kehuttu ja mehutettu saavutuksilla, kun JYP pelasi niin hyvin. Okei, minä itsekin kieltämättä jäin kiekkokoukkuun, koska onhan se siistiä kun oma joukkue pärjää. (Enemmän se syyllinen kuitenkin taitaa olla Angus.) Joka tapauksessa, nyt kun tuli niin törkeästi turpaan Bluesilta, kaikki käänsivät takkinsa. Ja eilen kun Lukko voitti, niin ympärilläni olevat "fanit" haukkuivat koko joukkueen, valmentajasta lähtien. Tänään Facebook huutaa kuinka tämä "ihan paska joukkue" "ei ansainnut voittoa" ja muuta sellaista. Kaikki kauden ennätykset ja hyvät pelit oli unohdettu. Tämä juttu tulee vastaan joka paikassa. Täällä tuppukylässä kannatetaan silloin, kun menee hyvin ja haukutaan jos menee huonosti. Säälittäviä faneja sanon minä. Ei ihme, että jyväskyläläisiä jääkiekkoihmisiä pidetään juntteina.

Jotain hyvää kuitenkin - Baaripoika (ei siis poka - heh!) oli paikalla. Tyyppi olikin yllättäen muuttunut baarin omistajaksi. Vähän siistiä! Meillä on ajavaiskekkerit pääsiäisenä. Siis heillä, mutta koska menen paikalle, otin jo sen me-hengen tähän keskusteluun mukaan. Ihan yhtä hyvältä kaveri näytti nyt omistajan ominaisuudessa, se tosiasia ei muuttunut millään tavalla. (Keskusteluun...?)

Tänään on hyvä päivä. Salaseuran tapaaminen klo 13. Sitten Ruamjai-kuoron ylivoimainen voitto suorassa lähetyksessä. (Muistakaa äänestää!) Illalla vielä oli joku keikka jossain. Facebook kutsui minut. Katsotaan jaksanko mennä. Minulla on nimittäin edelleen vähän sopeutumisvaikeuksia tähän uuteen "lahjaani". Se, että janottaa koko ajan on vielä ihan siedettävää, mutta nämä muut jutut hämmentää. En ihan täysin vielä pärjää kehoni kanssa. Huolestuttaa, koska kukaan ei varoittanut mistään tällaisesta. Mietin, että oliko virhe alkaa reikiläiseksi. Luulin, että koulutuksessa oppisin tekniikan, millä hoitaa itseä ja muita. Ei kukaan varoittanut siitä, että jo ennestään älyttömän vahvat aavistukset ja intuitiot moninkertaistuvat. Koko ajan palelee, mutta vaatteet ei auta, koska se kylmyys tulee sisältäpäin. 

Esimerkiksi eilen tapahtui outoja. Ensinnäkin, ei tehnyt mieli olutta. (Rasti seinään.) Sitten joku ihme tyyppi tarttui seuraani, mikä ei sinänsä ole outoa - kukapa ei minun seuraan haluaisi... (Huomaa huumori.) Mutta se ihminen teki minulle oudon ahdistavan olon. Haistoin oudon uuden hajun ja iho väreili. Heppu kiusasi minua yli tunnin ja melkein heti alkoi särkeä päätä. Kun kaveri viimein lähti, olo helpottui vähän. Tupa täyttyi, JYP hävisi, ihmiset synkkäilivät ja päänsärky iski kovaa. Lähdin kotiin hakemaan lääkettä heti pelin jälkeen, mutta särky loppui jo ulkona. Kokemuksesta tiedän, ettei minun päänsärky mene pois itsestään. Tämähän voi olla ihan sattumaa (mihin minä en ukso) mutta joka tapauksessa, jotain outoa minun kehossa tapahtuu. Nytkin iho on koko ajan kananlihalla. Helvetin pelottavaa.

En usko, että olen tullut hulluksi, sillä epäilen sitä yhä jatkuvasti. Minä en myöskään usko siihen, että palovamma paranee viidessä minuutissa (niin kuin tapahtui) tai että minä voisin aistia negatiivisen energian noin voimakkaasti fyysisesti (niin kuin myös tapahtui). Sanokaa nyt joku, että liikkeellä on sellainen flunssa tai hyppykuppa, mihin minun oireet sopivat. Menee järki.

Mutta silti. Elämä on ihanaa. Ja kaikista ihaninta on se, että blogilla on nykyään rohkeita kommentoivia lukijoita! Teistä minä pidän.