Afrotanssin jälkioireina löysin lihaksia, joita ei ole käytetty ehkä koskaan aikaisemmin. Oleminen ja liikkuminen onnistuu kyllä, mutta taju lähtee jos aivastaa. Tuntuu siltä, kuin kylkiluut olisivat saaneet suuresti kolhuja. Hämmentävää. Varsinkin, kun tämä tuli nyt niin viiveellä.
Tädistäni tuli toissapäivänä aikuinen. Minä en pidä juhlista, mutta koska tätini on mukava, menin näille 60-vuotisjuhlille. Oli kyllä ihan kiva nähdä serkkuja ja muita, mutta jotenkin se ajatus (suku)juhlista on minulle melkein vastenmielinen. Selvisin silti. Täti piti kovasti taulustani ja ruoka oli aivan älyttömän hyvää, siinä kai tärkeimmät.
Serkun pieneltä tyttäreltä kysyttiin minua osoittaen, että kukas tässä on, onko siinä täti? Korjasin välittömästi, että en varmana ole mikään täti, vaan nuori tyttö. Lapsi tuijotti minua pitkään. Lopulta suusta tuli jotain, mikä tulkittiin sanaksi tyttö, vaikka minulla olikin uusin miesten paita päällä. Fiksu pieni ihminen. Pääsi heti suosiooni.
Minä asun lähellä keskustaa, joten tänne kellariin eksyy usein irtolaisia. Sohvasurffareita, tai niitä kauempana asuvia tyyppejä, jotka eivät jaksa mennä kotiin. Paljon vähemmän paheellista, kuin miltä kuulostaa. Perjantaina löysin ehkä maailman suloisimman puolalaisen poikalapsen. Tukkaa oli enemmän kuin perinteisellä suomalaisella mylläkkäbändillä. Ja vielä punaista! Hauska poika, enkä edes rikkonut Söpöliinin asettamaa alaikärajaa. Voisi kuvitella, että jos saa tuollaisen nuoren, pitkätukkaisen, supersuloisen pojan kotiin, niin sitä olisi edes vähän tuhma. Mutta ei. Minä menin nukkumaan. Olin kyllä oikeasti hirmu väsynyt, mutta pääasiassa vikana oli Angus. Huomaan, että tästä on muodostumassa jo ongelma. Olen mennyt Anguksen takia ihan pilalle. Mutta silti, oikein mukava viikonloppu. Puola muuten kuulostaan aivan älyttömän ihanalta, kun sen nauttii aamukahvin kanssa.
Lupasin pysähtyä. Olen suunnitellut sitä nyt muutaman päivän. Tänään se tapahtuu. Oikeasti. Rauhoitun ja parannan itseni ja sitten otan ihanan, nuoren poikaystävän. Sellaisen kiltin kainaloisen, joka ei ole hankala tai monimutkainen. Mutta pääasiassa kuitenkin keskityn itseeni. Unohdan Anguksen.
Seth Godinin blogista löytyi muuten taas aivan upea lause, mikä olkoon mottoni tästä eteenpäin. Shun the non-believers. Tähän pyritään.
30 Day Song Challenge
Day 17 - a song that you hear often on the radio.
Jennifer olisi tietty pitänyt tajuta laittaa sille naislistalle.
Day 18 - a song that you wish you heard on the radio.
Ainakin toivon olevani siellä, missä tämä soi radiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti