Kaatumisia.

Silmittömän paljon onnea, Uusi Anna!
(Synttärit. Laitan sydämiä ja kaikkea ällöä tähän mukaan.)

Kaadoin tänään moponi, mutta sitä ei lasketa. Se oli vahinko. No tietysti se oli, tuskin kukaan kaataa pyöräänsä tarkoituksella. Mutta se ei ollut ollenkaan niin dramaattista, kuin voisi olettaa.

Olimme Kaisun kanssa ajamassa Chawengilta Bo Phutiin. Eli sieltä missä minä asun sinne mitä kutsun viidakoksi. Edellämme mopoili pariskunta. He näyttivät etnisesti intialaisilta, mutta puhuivat kuitenkin englantia toisilleen. Täällä tuntuu olevan turisteja aivan joka puolelta maapalloa. Kukaan heistä ei oikeastaan osaa ajaa mopolla. Täällä ei tarvitse osata. Riittää, että antaa tupon rahaa ja ajaa ulos vuokraajan pihasta. Mikä selittää myös sen, että minulla on mopo.

Täällä Samuilla on satanut muutamana päivänä aika paljon ja se tarkoittaa, että kaikilla teillä on huomattava määrä irtohiekkaa. Joten kun tuo pariskunta kurvasi edessämme vähän liian vaihdikkaasti, mopo meni kadulle tulleella hiekalla nurin. Pysähdyimme auttamaan. Tytön jalka oli vähän verinen, mutta selvää oli, ettei käynyt pahasti. Tyttö itse ei sitä tiennyt, vaan istui maahan, tärisi, tuijotti tyhjää ja meni selvästi shokkiin. En ole koskaan nähnyt niin valkoista tummaihoista. Poika irrotti tytön kypärän ja minä pysäytin ohi ajavan kojukärryn. Jotain sokeria oli tytölle saatava heti. (Ja tässä yhteydessä minä kaadoin oman moponi, koska hyppäsin kyydistä liian vauhdilla ja tukijalka ei mennytkään ihan perille asti. Loiva mäki kippasi mopon nurin. Onneksi Kaisu sanoi heti, ettei sitä lasketa kun en ollut itse kyydissä.)

Kun väri alkoi palata tytön kasvoille ja tärinä loppui, me pääsimme jatkamaan matkaa. Hiekkaa oli oikeasti kaikkialla, joten ajaminen suoritettiin erityisellä varovaisuudella. Päästiin hengissä perille. Leikkasin Kaisun hiuksen ja tarjosin Toyboylle lounaan, jonka olin hävinnyt niin sanotussa vedonlyönnissä. Viime viikolla en uskonut kun tyyppi väitti, että paavi on eronnut virastaan. Ei paavi voi erota! Se ei yksinkertaisesti käy päinsä. Ja sitä paitsi, minulla on niin monta italialaista kaveria, että joku heistä olisi taatusti laittanut jonkun linkin asiasta. Olin siis täysin varma, että Toyboy puijaa. Siis siihen asti, kunnes googletin ja totesin, että mitä helvettiä. Miten tämä on mahdollista?! Paavin eroamisen vielä ymmärrän jotenkuten, mutta miten kukaan ei ollut maininnut asiasta mitään? Sitä en ymmärrä. Joten maksoin laskun.

Matkalla ruokapaikkaan edessämme kaatui joku paikallinen nainen moponsa kanssa. En ehtinyt ymmärtää mitä tapahtui. Ensin hän ajoi eteenpäin ja yhtäkkiä oli maassa. Kypärä vain lensi kaaressa. Näin siis tämänkin koko tilanteen, en vain osaa selittää sitä. Suoraan ajaessa harvemmin se hiekka vaikuttaa noin. Paikalle ryntäsi heti useita ihmisiä auttamaan, joten me jatkoimme matkaa.

Olin hyvin tyytyväinen, kun selvisin itse ehjänä takaisin tänne hotellille. Laitoin oven säppiin, enkä aio poistua enää mihinkään koko päivänä. Vietän loppupäivän herkuttelukirjotteluiltaa. Do not disturb. Ei huono vaihtoehto ollenkaan.