Lähtö.

Näin on taas yksi vaihe elämässä saatu päätökseen. Tavallaan. Saatoin Toyboyn itkun kanssa satamaan, josta hän nousi paattiin ja lähti pois. Jätti koko typerän saaren. Olen täällä nyt ensimmäistä kertaa oikeasti ihan yksin. En oikein tiedä mitä siitä ajatella. Tosin tällä hetkellä en oikein tiedä mitä ajatella monestakaan asiasta. Mutta ei pelota ollenkaan niin paljon kuin voisi kuvitella.

Katselin niitä muita ihmisiä, jotka ostivat lipun ja matkasivat tuolle viereiselle, paremmalle saarelle. Iloisia turisteja. Onnellisia ihmisiä. Hippejä. Tunsin lievää kateutta. Olen selvästi väärällä saarella. Minäkin voisin ihan hyvin olla yksi heistä, ostaa lipun paattiin ja matkustaa pois täältä idioottien ja ahdistuksen keskeltä. Minä tulin Thaimaahan monesta syystä, mutta tällä saarella olen Toyboyn takia. Ja nyt... Enää ei ole mitään syytä olla täällä. Minä tarvitsen suunnitelman.