Uusia tapoja.

Heräsin hieman synkin mielin. Näin omituista unta Tarzanista. (En siitä liaaneissa roikkuvasta, vaan eräästä ystävästäni. Tuo lempinimi ei ole minun antama.) Uni jätti kummallisen tunteen. Mietin Toyboyta heti herättyäni. En ole vieläkään päässyt kokonaan yli tästä erosta. Kirjoitin aamusivut ja päätin, että tänään teen suunnitelman. Avasin koneen ja heti tuli vastaan artikkeli, joka neuvoi tekemään niin kuin minä olen tehnyt jo vuosia tällaisessa tilanteessa. Kirjoittamaan.

Kirjoita oma suunnitelmasi seuraavia vaiheita apuna käyttäen. Kirjoittaminen pakottaa muotoilemaan monesti epämääräiset ajatukset konkreettisiksi.

Todellakin. Tuo artikkeli tuli taas niin oikeaan aikaan vastaan, minähän olen juuri tekemässä suunnitelmaa. Katsoin jo elokuvia ja annoin aivojen tehdä alustavaa järkeilyä, että voin sitten itse vain kirjoittaa ylös kaiken sen, mitä päässäni on valmiina. Olin niin innoissani tuosta artikkelista, että päätin heti kokeilla sisällön toimivuutta. Katsoa kuinka oikein olen tähän asti toiminut. On eri asia olla samaa mieltä, kuin oikeasti toimia ohjeen mukaan.

Nimeä tapa.
Luo muistuttaja.
Motivoidu.

Fail. Fail. Fail. Pahus. Olen saattanut käyttää asioiden nimeämistä silloin tällöin (esimerkiksi nimeän vuodet), mutta en ollenkaan niin selkeästi kuin artikkeli kehottaa. Olen ajatellut muistuttajien tekemistä, mutta käytännössä niitä ei ole missään. En ole osannut motivoida itseäni. Onko siis ihme, jos asiat jäävät puolitiehen?

Eli jäivät. Nyt osaan paremmin. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tuo ties kuinka monta kertaa aloittamani Rakkauskurssi. (Nyt se on nimetty.) Tehtäväni on lukea kurssikirjaa joka aamu ja tehdä siinä olevat harjoitukset. Laitan kirjan yöpöydälle, joten se muistuttaa olemassaolostaan heti kun herään. Sen lisäksi piirrän sydämiä joka paikkaan. Post it lappuja asunto täyteen. Sydän olkoon merkkinä kaikkialla, antamassa suuntaa ajatuksille. (Nyt on luotu muistuttaja.) Mietin, miten ihana on olla, kun se oikea tulee elämääni ja täyttää päiväni rakkaudella. Kuinka ei enää tarvitse olla surullinen, sillä voi olla onnellinen. Miten upea se tunne onkaan! (Ja nyt olen motivoinut minut.)

Mutta tämä oli vasta alkua. Suunnitelmaa pitää hioa ja siihenkin tuo artikkeli antoi vinkkejä. Poimin listasta mielestäni tärkeimmät tarkennukset juuri tähän tavoitteeseen.

Aloita.

Ajanhallinta. 

Aloita pienesti.

Epäonnistu rauhassa.

Palkinnot.

Olen kuullut monta kertaa, että ryhtyminen on kaikista vaikeinta. Pitään ensin aloittaa, että mitään tapahtuu. Minä olen hyvä aloittamaan asioita, mutta sitten kyllästyn helposti. (Ehkä juuri siksi, että en ole tehnyt tällaista kunnollista tapoja muovaavaa suunnitelmaa.) Ajattelin sen niin, että hallitsemalla aikaa en vedä heti kaikkea överiksi. Aloitan pienesti. Kiellän itseltäni liian kerralla tekemisen. Silloin jää aina haluamaan, että saisi lisää. Jos epäonnistun silloin tällöin, annan sen anteeksi. Ei se ole niin vakavaa. Ja kun onnistun silloin tällöin, niin teen siitä juhlahetken. Tietysti ystävät ovat osa tätä kaikkea. Kailotan suunnitelmistani todella julkisesti täällä blogissa ja tiedän, että saan kannustusta. (Vink, vink!)

Rakkauskurssin lisäksi minun uudistuneella puuhalistalla on Kirjan viimeistely ja Kunnonkohennus. Kaikki nämä tulevat uudet hyvät tavat ovat osa sitä suurempaa suunnitelmaa, jonka teen tänään. Ja arvaa mitä? Aamuinen synkkä mieli on nyt kokonaan poissa. Olen taas innostunut!