Tapahtumia.

Muutama päivä on mennyt aivan hujauksessa. Ja kiitos kysymästä - olen hengissä. Kaikki on pääasiassa hyvin. Ainakin siis minulla. Kaikenlaista on taas tapahtunut. Nukuin univelkani pois ja sitten hankin sitä lisää. Virkkasin paljon.

Yksi päivä heräsin aikaisin ja ajoin lähistölle syömään aamupalaa. Ruokapaikat vasta availivat oviaan, vaikka kello oli jo yhdeksän. Pysähdyin tutun ravintolan eteen ja katselin, että taitaa olla vielä kiinni. (Paikassa ei oikeastaan ole seiniä niin se näyttää samalta oli kiinni tai ei. Ketään ei kuitenkaan ollut töissä.) Yhdestä kojusta tuli katumyyjä jututtamaan. Kysyin moneltako tämä paikka aukeaa, minä voisin kyllä odottaa. "Nyt, nyt" oli vastaus. Hän kysyi mitä haluan tilata. Istuin alas, kun nainen meni hakemaan minulle kahvia sieltä tiskin takaa. Sitten tuli se uninen paikan pitäjä. Kojun nainen kertoi mitä olin tilannut ja tämä vasta paikalle tullut jatkoi hommia lennosta. Ensimmäinen meni takaisin kojulleen. Olin hämmentynyt.

Siinä evästä odotellessa jalkoihini tuli pyörimään pieni kissa. Rapsutin sitä ihan vähän vain. Ja sitten piti rapsutella koko ajan. Kovin vaativa ääni lähti niin pienestä eläimestä. Mutta kyllä se sitten nauttikin! Täällä ei varmaan kissoja ja koiria niin kovin paljon rapsutella. Kissat ovat täällä ihan älyttömän pieniä. Ei ollenkaan sellaisia pulleita lylleröitä kuin Suomessa köllöttelevät kotikissat.

Torstaina istuin ihanan moponi kyytiin ja ajoin Lamain kautta Na Thoniin. Kävin ostamassa itselleni lisäkuukauden. Siinä viisumia odotellessa tutustuin erääseen saksalaisherraan, joka piti jonkinlaista pikku ravintolaa tien toisella puolella. Hän opetti minulle muutaman sanan saksaa. En kyllä tiedä kuinka sanat kirjoitetaan, mutta nyt osaan olla kohtelias saksaksi. Suullisesti. Neljän tunnin odotuksen jälkeen sain passini takaisin uudella viisumilla varustettuna. Sitten ajoin Lamaille ja sieltä kotiin.

Lamailla on erään suomalaisen pitämä hotelli. Olen tutustunut Tomiin ja hänen kavereihin. Tomin hotellin ravintolasta saa lihapullia ja perunamuusia! Ne olivat juuri niin hyviä kuin kuuluikin olla. Mukavaa vaihtelua riisille. Ruoka täällä on muutenkin kyllä hyvää. Keittoja tilataan usein riisin kanssa, tosin tajusin eilen, että minun ei tarvitse. Se yksi keitto täyttää kyllä aivan kokonaan, ei nimittäin ole mitään sosekeittoa tai laihaa lientä. Pataruoka.

Minun mopo on aivan mahtava. Sellainen tyttömopo. Ystäväni Miwl (lausutaan 'Miu') sanoi hienosti, että se on paljon parempi mopo, kuin sellainen massaan sekottuva. Tuosta näkee jo heti päälle päin, että siellä on 'nainen ratissa'... Otin sen tietysti kohteliaisuutena. Sitä paitsi Miwl vain ajatteli minun turvallisuutta. Moponi nimi on Fiore. Se on italiaa ja tarkoittaa kukkaa. Rakastuin siihen lähes välittömästi. Kun Toyboy näki moponi ensimmäisen kerran, hän vain totesi, että joo, tuo on kyllä ihan sun näköinen. Joten vieraammillekin tiedoksi, tältä minä näytän.

On se nätti!