hold on. (Alan H. Cohen)
Olen täysin samaa mieltä tämän Alanin kanssa. Tuo on erittäin hyvin sanottu. Vähän ehkä turha itsestäänselvä fakta, melkeinpä toteamus, mutta silti hyvin totta.
Olen taas juoninut. Näinhän se aina menee, ensin ahdistuu, sitten virkkaan aivottomasti elokuvia katsellen, sitten piirtelee ja suunnittelee ja virkkaa lisää ajatellen, ja sitten lopulta kirjoittaa ja kaikki on ihan selvää. Se on hyvä prosessi. Tällä kertaa sivutuotteena tuli vielä hienoja pantoja, joiden avulla pääsen takaisin Suomeen. Ei huono!
Ensimmäinen pantapaketti lähti matkaan tänään. Se oli jotenkin merkittävä hetki. Jonkin tärkeän alku ja samalla tietyllä tavalla yhden asian loppuun saaminen. Sellaisella on merkitystä. Minulla on aina sata asiaa kesken ja joskus tuntuu, että repeän kun pitäisi riittää joka suuntaan. Usein asioita valmistuu ja tekeminen loppuu, mutta aika usein se jää liian vähälle huomiolle. On tärkeää "juhlistaa" saavutuksia, vaikka ne olisivat kuinka pieniä. Sillä on merkitystä. Joten tällä kertaa huomioin sen hetken, kun sain kuitin käteeni merkiksi siitä, että tämä ensimmäinen lähetys on nyt virallisesti matkalla Suomeen.
Huomasin, että olen taas hutkinut sinne tänne. Sellaista epämääräistä räpellystä ja aivan suunnatonta rimpuilua - ei valtavassa vaan siis siinä päämäärättömässä merkityksessä. Tilanne pitää rauhoittaa. Minun pitää järkeistyä. Tai sitten tilanne pitää järkeistää ja minun pitää rauhoittua. Joka tapauksessa, tämä on hyvä asia, koska nyt minä ainakin tiedän mitä pitää tehdä.
Tässä vielä pari kuvaa todisteeksi siitä, että Thaimaassa osataan.
Olen taas juoninut. Näinhän se aina menee, ensin ahdistuu, sitten virkkaan aivottomasti elokuvia katsellen, sitten piirtelee ja suunnittelee ja virkkaa lisää ajatellen, ja sitten lopulta kirjoittaa ja kaikki on ihan selvää. Se on hyvä prosessi. Tällä kertaa sivutuotteena tuli vielä hienoja pantoja, joiden avulla pääsen takaisin Suomeen. Ei huono!
Ensimmäinen pantapaketti lähti matkaan tänään. Se oli jotenkin merkittävä hetki. Jonkin tärkeän alku ja samalla tietyllä tavalla yhden asian loppuun saaminen. Sellaisella on merkitystä. Minulla on aina sata asiaa kesken ja joskus tuntuu, että repeän kun pitäisi riittää joka suuntaan. Usein asioita valmistuu ja tekeminen loppuu, mutta aika usein se jää liian vähälle huomiolle. On tärkeää "juhlistaa" saavutuksia, vaikka ne olisivat kuinka pieniä. Sillä on merkitystä. Joten tällä kertaa huomioin sen hetken, kun sain kuitin käteeni merkiksi siitä, että tämä ensimmäinen lähetys on nyt virallisesti matkalla Suomeen.
Huomasin, että olen taas hutkinut sinne tänne. Sellaista epämääräistä räpellystä ja aivan suunnatonta rimpuilua - ei valtavassa vaan siis siinä päämäärättömässä merkityksessä. Tilanne pitää rauhoittaa. Minun pitää järkeistyä. Tai sitten tilanne pitää järkeistää ja minun pitää rauhoittua. Joka tapauksessa, tämä on hyvä asia, koska nyt minä ainakin tiedän mitä pitää tehdä.
Tässä vielä pari kuvaa todisteeksi siitä, että Thaimaassa osataan.
Rappukäytävä. Jos yhdet raput menevät yläkertaan, niin täytyyhän
sieltä olla toiset raput pois. Kuvan hahmot testasivat kumpi rappukäytävä
oli nopeampi juosta alas. Että sitten osaa valita oikein jatkossa.
On ollut puhetta suomalaisten järkyttävästä kevätmuodista.
Mutta kyllä nämä thaikutkin osaavat! Nämä ovat siis miesten
paitoja, kevään uutta mallistoa. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?!
Ylivalottunut kuva ikkunastani. Sadoista sähköjohdoista näkyy vain
ylimmät. Ja kyllä. Se on elävä eläin auton lavalla. Kuski on luultavasti
lounaalla siinä viereisessä ravintolassa. (Tai sitten tuon ravintolan liha
toimitetaan paikalle todella tuoreena.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti