Sain vinkin hampaidenlähtöuneeni. Merkitys voikin olla jotain menettämisen pelkoa, kun pitää uudistua tai uudistaa vanhaa. Luopumisen pelkoa. Tavallaan tuokin sopii kuvaa, itse asiassa tosi hyvin. Hetkellisesti tuntui, että olen menettämässä kaiken. Osumia tuli joka saralla; terveys, parisuhde, työ ja koti. Mutta sitten minä vain päätin pärjätä. Uskoa siihen, että kaikki kyllä kääntyy parhain päin. Koska kaikesta voi aina oppia. Ongelmat annetaan meille juuri siksi, että oppisimme. Ja jos ei opi, niin sama ongelma kyllä tulee vastaan uudestaan kunnes oppii. Mutta silti, kyllähän tässä kaikenlaisia pelkojakin on ollut.
Olen miettinyt paljon elämääni ja varsinkin työtäni. Työ taitaa tällä hetkellä olla se eniten mielipahaa tuottanut osa-alue elämästäni. Se niin sanottu päivätyö ole ole kovin kiitollista, ja sitten kuitenkin se vie ajan ja energian kaikelta siltä muulta, jota haluaisin tehdä ja josta tulee hyvä olo. Mentorini sanoi minulle kerran, että tämä työ tuli minulle siksi, että oppisin kuuntelemaan. Olen oppinut. En vain heti tajunnut, että pitää oppia kuuntelemaan itseä. Varsinkin itseä.
Kohtele itseäsi niin kuin haluat muiden kohtelevan itseäsi.
Tuo hurjan hieno lause tuli erään baarimikon suusta, jolle kerran avauduin elämästäni. (Voi taivas miten kamalalta tuo kuulosti - en minä oikeasti ole baarimikolla avautunut siinä tuoppiin-nojaava-deeku-merkityksessä!) Juuri noin sen pitäisi olla. Tajusin, että olen antanut ihmisten kohdella itsenäin paljon huonommin, kuin antaisin kenenkään kohdella ystäviäni. Tai ylipäätään toisia ihmisiä. Olen ollut liian kiltti ja luottavainen. Se on vähän surullista. Mutta onneksi voin taas oppia tästä. Niinhän se selvänäkijäkin sanoi, on tullut aika oppia puolustautumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti