Uusi vaihe.

Koko omaisuuteni on nyt sullottu autotalliin. Eilen kävelin kellaria kohti vanhaa tuttua reittiä. Tulee aina sellainen "viimein kotona" -fiilis, kun Apteekin kyltti tulee näkyviin. Eilen ei käynyt niin. Piti ihan pysähtyä, sillä se tunne oli niin voimakas. Tämä ei ole minun koti. Se iski niin selvästi. James tuli taas avuksi ja saatiin kaikki loputkin tavarat kannettua autoon. Katselin tyhjää asuntoa ja mietin, että tässä se nyt sitten oli. James kysyi onko haikea olo. Kyllä on. Todella haikea. Aika paljon kaikenlaista ollaan ehditty yhdessä kokea, kellari on ollut monessa mukana. Mutta nyt on melko varmaa, että  minä en enää palaa sinne.

Kaikki maallinen omaisuuteni vie tilaa puoli autotallia. 

Pelastaja nro 6

Kestosuosikkini kaikissa muutoissa on ilman muuta Aatu. Jälleen kerran tyyppi oli kantamassa laatikoita ja huonekaluja. Olen aina sanonut, että minusta on mukava muuttaa. Eilen tajusin, että muuttaminen on mukavaa vain silloin, kun Aatu on muuttamassa. Eli oikeastaan muuttaminen ei ole ollenkaan mukavaa, mutta Aatu on. Aatu tekee useasta kurjasta asiasta paremman.

Pelastaja nro 7

James hoiti tämän kakkososan muutosta. Tyyppi pyöräili hakemaan auton, kun muuta kyytiä ei järjestynyt. Se ylitti kyllä jo kaikki kunnollisuuden ja auttavaisuuden rajat. Sain myös luvan majailla hänen nurkissa, jos tarve sen vaatii. Ja kun ottaa huomioon, että Mukava Mikko tulee kotiin tänään tai huomenna, niin sohvalle on taas tarve.

Pelastaja nro 8

Myös Söpöliini tarjosi kotinsa käyttööni oman reissunsa ajaksi. Voin samalla huoltaa kukkia. Ne saavat nyt lähes 24 h päivystyksen. Nämä ovat niin käsittämättömiä asioita. Saan taas aikaa miettiä ja rauhoittua. Aivan yksin ihanassa asunnossa. Sehän oli tarkoitus tehdä jo täällä Mukavan Mikon luona, mutta en ole ehtinyt. Jatkuvasti tulee jotain, kuten muuttoja ja sellaista. Mutta NYT. Keskiviikosta eteenpäin asustan uudessa paikassa, ainakin hetkellisesti.

Nämä viime viikkojen tapahtumat ovat todella näyttäneet, että minulla on merkitystä. Joku todellakin pitää minusta, enkä nyt tarkoita näitä upeita avuliaita ihmisiä. (Tosin varmasti hekin minusta pitävät, ei kai muuten näin paljon apua tulisi. Olen kaikille suunnattoman kiitollinen.) Olen joutunut käsittelemään muutamia tosi suuria asioita, mutta kaikesta olen yli päässyt. Välillä on lyötykin, mutta yhä vahvempana olen taas noussut. Kaikki ongelmat ovat selvinneet. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen päässyt tosi vähällä. Tällä hetkellä elämäni tuntuu paremmalta, kuin ehkä koskaan.