Juhannuspäivä.

Eilen töissä kuuntelimme lintujen laulua. En tunnistanut yhtäkään, ja jälleen kerran tunsin olevani aivan sivistymätön moukka. Tänä aamuna kuuntelin erityisen tarkasta minkälaisia linnunlauluja matkalla kuului. Hirmu monenlaisia. Minua ei niinkään kyllä kiinnosta millä äänellä tai tavalla kukakin visertää, mutta haluaisin kovasti tietää mitä ne puhuvat. Tuntui aivan kuin minua seurattaisiin. Aina joku tipu pyöri muutaman metrin säteellä ympärilläni, ja antoi kavereille pieniä hälytysmerkkiä. Kun lähestyin tiettyä paikkaa, ääni muuttui kovemmaksi ja vihaisemmaksi. Joku toinen tipu saattoi huutaa vastauksia jostain puskasta. Sama kuvio toistui eri lintujen kanssa kun kävelin eteenpäin. Tunnistin kaksi lintua sekä äänestä, että naamasta. Ne olivat lokki ja varis. Yksi holtiton lintu jahtasi jotakin ötökkää, ja lensi päin lasiovea niin että tumahti. Hetken aikaa sillä oli suunta hukassa, arvaan, että ötököiden lisäksi se taisi nähdä pari tähteä. Pienet linnut ovat hirmu hauskoja. Ja ne ovat niin hirmu pieniä.

Kodittomana olo on antanut minulle mahdollisuuden katsoa telkkua. Tässä parin viikon kokemuksella voin sanoa, että sieltä tulee pelkkää kakkaa. Ihan sama mikä kanava osuu päälle, aina sieltä tulee joko a) suomalaista laatunäyttelemistä b) urheilua c) ruokaohjelmia d) tositeeveetä, jossa yleensä joku itkee tai e) mainoksia. En ole siis menettänyt yhtään mitään, vaikken telkkua enää omista. Pohtiessani tätä taisin ehkä selvittää syyn siihen miksi TV-tarjonta on niin kakkaa nykyään. Mitä enemmän kanavia on, sitä suurempi tarve on täyttää ohjelmapaikat jollain halvalla, ja sen alhaisempi on seula. Mikä tahansa soopa pääsee läpi. Mutta se suurempi tragedia taitaa olla siinä, että ihmiset ihan oikeasti tuijottavat sitä. Pahimmassa tapauksessa tallentavat, kun kaikkea ei voi katsoa yhtäaikaa. Voi elämä sanon minä. Mikä ihmisiä vaivaa?

Kävin eilen kävelyllä oikolukijani kanssa. Yllättävä tilanne toi meille mahdollisuuden tavata viimein. Olipas kerta kaikkiaan mahtava avautua ja vaihtaa kuulumisia, ja myös kuunnella molempia. Se taisi olla meille molemmille erityisen tarpeen. Ainakin se helpotti kumpaakin. 

Tulevaisuuden visiolista on muuten vielä ihan vajaa. Siinä on tietysti se koti. Ja sitten hahmotelma työstä. Ei muuta. Ei ole oikein edennyt tuo projekti. Nämä aamuvuorot väsyttävät, vaikka työ ei juuri ole sen rankempaa kuin muissakaan vuoroissa. Nyt sitten vain istun sohvalla ja tuijotan seinää, kun ei juuri muuhun pysty. Mutta voisi mennä huonomminkin. Voisin tuijottaa telkkua.

Juhannus meni minulta ohi aika lailla huomaamattomasti.