Ohjat.

Mikään maailmassa ei palauta ihmistä oikeille raiteille paremmin kuin migreeni. Olipa kerta kaikkiaan mahtava sunnuntai. Kohtaus oli niin paha, että en päässyt edes piikille. En voinut mennä suihkuun seisomaan, koska selässä on yhä tikkejä, mutta se hiusten pesu pää alaspäin olisi ollut täysin mahdotonta. Migreenissä ei voi olla vaakatasossa, saati sitten kokonaan nurinpäin. Joten karvat jäi pesemättä, enkä minä voi mitenkään mennä niin paskaisilla hiuksilla edes sairaalaan. Ei minulla kyllä olisi ollut sinne edes kyytiä. Vieraan kyytiin en silloin mene, eli taksikin oli pois laskuista. Joten minä kärsin. Haahuilin ympäri kämppää, koska liikkeessä ei satu ihan niin paljon, paitsi jos tekee jonkin liian äkillisen liikkeen. Kun jo toisen kerran ykäsin lääkkeet pönttöön, oli itku jo melko lähellä. Yleensä migreeni helpottaa heti oksentamisen jälkeen, mutta ei tietysti tällä kertaan. Niinpä anoin Universumilta voimia ja lupasin ties vaikka mitä.

Niitä lupauksia tässä nyt sitten yritän lunastella. Onneksi en muista kaikkia, sen verran sekaisin olin. Mutta kuten sanottu, olen taas oikeilla raiteilla. Tämän viikon teemana on ollut elämän huonojen asioiden poistamista ja hyvien elämäntapojen tulemista siihen tilalle. Universumin täytyy olla tyytyväinen, sen verran ponnekkaasti olen nyt yrittänyt. Okei, se ensimmäinen lenkille lähtö siirtyi, mutta vain koska pomo soitti ja pyysi töihin. Ja koska minulla on tämä uusi i:llä alkava haave nimeltään Intia, suostuin oitis. (No vähän mietin, mutta ei pitkään.)

Aina sanotaan, että jokainen haluaa muutosta, mutta harva kuitenkaan on valmis tekemään mitään sen eteen. Joten jospa tämä nyt on sitä Intian eteen tekemistä. Täytän vapaat päivät työllä, saan paljon rahaa ja sitten tanssin varpasillaan Intian biitsillä kevyessä mekossa Uuden vuoden vaihteessa, ja sillä tavalla toteutan taas yhden vanhan haaveeni. Melko hienoa!

Ohjat on nyt omissa käsissä. Toivon päivänä kun aloittaa tällaisia suunnattomia tavoitteita, niin varmasti onnistuu.  V a r m a s t i .