Mielensäpahoittaja.

Viime kerralla puhuttiin fysioterapeutin kanssa kirjasta Mielensäpahoittaja. Kun tänään nousin ylös huomasin, että kaikista maailman kirjoista juuri tuo kirja oli Söpöliinin ikkunalaudalla. Pakkohan se oli lukea. Kirjassa oli monta hauskaa kohtaa, jolle hymähdin ihan ääneen. Mutta eniten minua mietitytti se, että olen aika monessa asiassa aivan samaa mieltä tuon kirjan hahmon kanssa. Minun mielipiteet ovat samanlaisia, kuin yli kahdeksankymppisen kärttyisen miehen. Pelottavaa. Vaikka minä en aivan niin helposti mieltäni pahoitakaan.

Olen pitänyt tänään vapaapäivää. Otin päiväunet ja olla möllötin. Kokkasin ja söin. Kävin kaupassa ja onnistuin todistamaan, kuinka vanha nainen yritti varastaa jotain Siwasta. Jäi kassalla kiinni kun ei avannut reppuaan. Olin taas ihan järkyttynyt. Mitä ihmettä?! Missä minä oikein elän? Miten ihmiset jaksavat olla niin epärehellisiä? Oikeasti pistää vihaksi tuollainen.

Tämä pysähtyminen sai miettimään. Tosin en ehtinyt vielä kovin pitkälle, mutta jotain kuitenkin. Minä en oikein enää tunnista elämääni. Kun ei ole kotia, eikä niitä tavallisia arkijuttuja, niin sitä ehtii tarkkailla ympäristöään ihan eri tavalla. En tunnista enää ihmisiä ympärilläni. Kaikki tuntuu vieraalta. Aivan kuin minulla olisi kovin harhainen kuva useimmista ihmisistä, ja nyt tuo vääristymä on jotenkin häviämässä. Totuus on tulossa esiin. Ja se totuus on minulle ihan vieras. Tuntuu, etten enää uskalla luottaa oikein mihinkään. Mikään ei ole enää varmaa. Ehkä juuri sen vuoksi takerrun niihin pieniin tuttuihin asioihin. Kuten nauruun. Fysioterapeuttini saa minut nauramaan, joten se tuntuu turvalliselta. Nauru on tuttua. Varmasti sen takia minä halusin pyytää häntä kahville. Ottaa vastaan se universumin oljenkorsi. Tämä on jotenkin omituinen tunne. En osaa kuvailla sitä ollenkaan. Täytyy vain odottaa ja katsoa mitä tästä seuraa, mennä virran mukana. Yrittää ottaa rennosti.

Eniten Kyrön kirjassa minua miellytti kohta, jossa papparainen kertoi myyneensä ruohonleikkurin:

Ajattelin antaa nurmikon kasvaa loppuelämäni ajan, tulee enemmän perhosia.
 
Perhosia. :)