Jotain rotia.

Kun oikein kiristää elämän tola, niin silloin asialle pitää tehdä jotain. Eilinen päivä oli kurjuudessaan aika maksimaalinen, oikea huipentuma tälle surkeuden putkelle. Minä hukkasin silmälasini. Tämä tuntuu jo ajatuksenakin niin utopistiselta, miten kukaan ylipäätään voi hukata lasejaan?! Minä voin. Ja tämähän ei ollut edes ensimmäinen kerta.  U s k o m a t o n t a.  Eli kaiken muun mukavan päälle minä en nyt sitten näe mitään. Yritin silti ajatella positiivisesti, että eihän minun elämässäni nyt edes ole mitään näkemisen arvoista. (Ei juuri piristänyt.)

Kaikkialta tulee nyt erinäisiä ärsykkeitä. Mistään ei saa otetta. Missä vaiheessa minun elämästä tuli tällaista? En käsitä. Mutta siitä huolimatta - tällaista se nyt on. Tämän kanssa on nyt vain elettävä. Olen koditon, tavaraton, pyörätön ja silmälasiton. Ja näin taas unta, että hampaita lähti. Se yleensä tarkoittaa että joku kuolee, mutta luulen sen tällä kertaa tarkoittavan sitä, että pitää varata aika hammaslääkäriin. Yksi hammas lohkesi jo aikaa sitten, mutta samalla tuli leikkaus ja vesivahinko ja sitä sitten siirsin vähän. En siirrä enää.

Tulin siihen tulokseen, että vaikka kuinka menisi huonosti, niin olonsa saa silti aina pahennettua omalla toiminnalla ja ajattelulla. Asiat ressaavat ja vaivaavat, jos niitä ei hoida heti. Päätin tehdä muutoksen tällä saralla. Otan tämän viikon teemaksi ilonan uudistus ja hoito. Tai vaikka koko seuraavaksi kuukauden. Huomenna on maanantai ja se on aina hyvä syy aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kaivoin kaikki muistilaput esiin, listasin rästihommat ja mietin mitä niille pitää tehdä ensimmäiseksi. Kävin kaikki kolme työvuorolistaa läpi ja sain jonkinlaisen tolkun siitä missä milloinkin pitää olla. Ensin on kymmenen päivää niin, että on vähintään yksi työvuoro päivässä. Sitten saan nukkua yhden päivän ja sama toistuu, mutta 15 päivän ajan. Eli noiden 25 päivän aikana minulla on 39 työvuoroa. Ja siellä jossain välissä siis yksi päivä vapaata. Pitäisiköhän tästä huolestua? Kun ottaa vielä huomioon sen, että olen koditon, ja että pitäisi myös kääntää yksi kirja, voi varmasti todeta, että ei tämä minun elämä ainakaan tylsää ole. Tosin ei taida kovin paljon jäädä aikaa siihen uudistumiseen ja hoitoon.