Pyöriä.

Olinpa hätäinen. Kirjoitin eilen, että 25 päivän aikana on 39 työvuoroa ja jossain siellä välissä on vain yksi vapaa. No, ensinnäkin siinä olisi pitänyt lukea 25 päivän aikana on 39 mahdollista työvuoroa. Ja heti samana päivänä meni koko systeemi uusiksi. Juuri kun sain kalenterin päivitettyä ja kaikki menot mahdutettua sovussa oikeille sivuille, yksi työvuorolistoista muuttui täysin. Sehän on selvä. Eli 39 mahdollisesta vuorosta lähti pois 20. Hyvä niin. Nyt näyttää kalenteri paljon paremmalta. (Itse asiassa ei näytä, sillä nyt on kamalan monta sotkuista viikkoa edessä. Kalenteri ei ole nyt ollenkaan nätti, vaan näyttää ihan rumalta. Tyhmää.)

Ostin tänään polkupyörän. Tavallaan. Kävelylenkkiä tuli tehtyä varmasti kymmenen kilometriä, ja lopulta kävelin pyörättömänä kotiin. Mutta minulla on nyt pyörä, jonka voin hakea perjantaina. Olen jo hirmu pitkään mieluillut Jopoa. Ja nimenomaan sitä valkoista. Mutta kylämme kaupoista ne olivat kaikki loppuneet. Jätin turkoosin Jopon varaukseen. Se tuntui vähän väärältä silti, vaikka hieno olikin. Stailistini mukaan pitää ehdottomasti ottaa se turkoosi, sillä se sopii minun värikkääseen persoonaan.

Jostain syystä tuo turkoosi pyörä ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Varmasti, koska olin jo päättänyt haluta sen valkoisen. Minä olen siitä ärsyttävä tyyppi, että kun oikeasti haluan jonkun asian, niin mikään muu ei silloin käy. Vaan juuri se tietty. Kaikki muu tuntuu halvalta kopiolta. Muu ei tuota samanlaista riemua, kuin se ainoa ja oikea. Olen yrittänyt vakuuttaa (myös itselleni), että minä en ole nirso, minä vain tiedän mistä minä pidän. Aivan eri asia. Se on kai vähän tulkintakysymys.

Sitten Joona antoi linkin tosi hienoon Bilteman taitettavaan pyörään. Se oli valkoinen ja miellytti silmää. Se oli myös paljon halvempi kuin turkoosi Jopo, joten järkeilin sen kannattavaksi. Ja koska halusin ehdottomasti valkoisen pyörän, se tuntui oikeammalta. Vähän mietitytti tuo Biltema, siellä kun kaikki tavarat on niin näkyvästi leimattu tuon merkin alle, mutta toisaalta, minun yksi parhaista fillareista oli Biltemasta. Mahtava Cruiserini, jonka joku tyhmä naapuri hajotti kellarin pihassa. Ja tästä syystä jouduin lainaamaan äidin pyörää, jonka joku tyhmä naapuri hajotti kellarin pihassa. Ja tästä syystä joudun ostamaan uuden pyörän. Sellaisen pienen, joka mahtuisi kellariin sisälle. Jopo on pieni, mutta myös tuo taitettava pyörä on pieni.

Käveltiin siis Uusi Annan kanssa aivan kamalan pitkä matka hakemaan Biltemasta valkoista taitettavaa pyörää. Jota ei ollut. Olin täysin tyrmistynyt. Pyörää ei vielä ollut tullut koko kauppaan. Ongelmia toimituksessa. Se saattoi tulla viikkojen päästä, tai sitten kuukausien. Kiroilutti paljon. Testailin muutamia muita pyöriä, mutta mikään tavallinen ei tuntunut hyvältä. Ja kaikki oli liian suuria kellariin. Kierreltiin etsimässä pyöriä muistakin kaupoista, mutta eihän mikään korvaa sitä, jota tulin hakeamaan, ja jota olin päättänyt haluta. Paitsi tietysti valkoinen Jopo, sehän oli alunperinkin parempi. Ja sitten aivan viimeisenä yksi sellainen löytyi.

Asiat menevät aina niin kuin pitääkin. Minun piti kiertää ja kokeilla monen monta pyörää, ajaa monen kaupan käytäviä, että olin varma asiasta. Valkoinen Jopo sen olla pitää. Ja sitten, kun viimein sellainen löytyi, olin täysin varma asiasta. Tämä on minun pyörä. Kävelen ihan mielelläni perjantaihin saakka, kun tiedän kuinka odotus sitten palkitaan.

Tänään on ihanaisen pikkusikson synttärit! Paljon onnea!!