Uskomatonta reippautta! Muutama päivä on mennyt niin puuhakkaana, että voi olla ylpeä itsestään. Melkein ei itsekään meinannut pysyä omassa vauhdissa, sen verran haipakkaa on ollut.
Toissapäivänä jo aamulla kipitin keskustaan, vein postiin paketin, ja sain hommattua illaksi pakettiauton. Kummallisen yhteensattuman voimin ja kaupungin infopisteen avustuksella vuokrasin auton ala-asteen luokkakaverilta. Sitten hipsin kellariin vielä pakkaamaan loput irtotavarat. Onneksi Ruokavinkki on ollut erityisen antelias noiden pahvilaatikoiden suhteen.
Seuraavaksi kävelin nykyiseen majapaikkaani ottamaan pienet päiväunet. Aamu alkoi aikaisin ja ilta päättyisi vielä yövuoroon, joten edes hetkellinen uni tuli tarpeeseen. Kävelymatka oli haastava. Punajuuripurkki aiheutti hämmennystä ja tahmeutta, sillä nesteet levisivät kauppakassin läpi kaikkialle. Onneksi oli tummat housut jalassa, niin viininpunainen neste oikeassa kankussa ei paistanut kovin kauas. En lannistunut.
Hetikohta herättyä piti jo rynniä ulos, sillä Aatu tuli hakemaan. Onneksi myös James tuli muuttoavuksi. Haettiin auto, ladattiin se täyteen tavaraa ja ajettiin kohti autotallia. Oli lieviä ongelmia avaimen kanssa, ovi ei auennut millään. Kävi ilmi, että olin saanut väärän avaimen. Saatiin lopulta tallin omistaja kiinni, käytiin syömässä nyt kun tuli pakollinen tauko, ja sitten viimein saatiin avaimet, joilla ovikin aukesi. Pikavauhtia vain tavarat talliin. Toista kuormaa ei ehditty, sillä piti mennä töihin ja avainsählinki verotti kalliita minuutteja. No, osa omaisuudesta on kuitenkin jo tallissa, joten olen selvästi plussan puolella.
Pari yövuoroa sotki unirytmin täysin, joten tänään olen lähinnä tuijottanut seinää horroksessa. Uskon silti vakaasti siihen, että asiat järjestyvät. Myös pääni sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti