Viime viikolla menin käymään Hyvän olon kaupassa. Olin siellä siis asiakkaana. Paikalla oli samaan aikaan myös toinen asiakas, nuori poika. Hän kertoi haluavansa kesätukan. Ohimennen mainitsit, että vetäisi vain koko pään siiliksi partakoneella. Itsekin olen tehnyt niin kerran. Yhtäkkiä poika kääntyi ja kysyi: "Voisitko sä leikata mun hiukset?" Öh... Tuota. Minun leikkuri on nyt autotallissa, kun olen vähän koditon. "Hei täällä pitäisi jossain olla sellainen kone..." Ja he lähtivät etsimään sitä yhdessä. Olin lievästi hölmistynyt, mutta viisi minuuttia myöhemmin tuo poika istui jakkaralla edessäni ilman paitaa tämän kyseisen kaupan alakerrassa, ja minä leikkasin hänen hiuksiaan. Poika oli tosi mukava, suunnistaja. Puhuimme energiosta ja elämästä. Mietin vielä pitkään sen jälkeen, kun olin lakaissut hiuskasat lattialta, että miten tässä nyt näin kävi?
Töistä kävellessä huomasin, kuinka ensin hieman holtittomasti ajeleva auto peruutti ihan suoraan toisen auton nokkaan, ja sitten kaasutti hullun lujaa pakoon. Se tapahtui ihan siinä minun kohdalla, kaveri taatusti huomasi, että minä näin ja kuulin sen. Miten joku kehtaa lähteä karkuun? Jotenkin niin raukkamaista. Salaa toivoin, että tuo luuseri kaasuttaisi johonkin töyssyyn, ja korjausliikkeellä siitä hädissään johonkin puuhun. Ei kovaa, mutta sen verran että jäisi kiinni. No, nyt se ei ole enää kovin salainen toive.
Fysioterapeuttini kehoitti minua lottoamaan. Kaikki tapahtunut huomioon ottaen voittaisin varmasti. Niinpä kävin ärrällä, ja pyysin sellaisen lottolappusen. Poika toivotti onnea. Vastasin, että kiitos, mutta tämä on varmasti se voittolappu. "No sitten tarjoat kahvit, kun voitat." Tuijotin tuota tuntematonta poikaa hölmistyneenä. Hän huomasin sen ja ilmeisesti lievensi asiaa sanomaalla " Tuossa..." ja osoitti ikkunan vieressä olevaa pikkuruista kahvipöytää. Okei. Sovitaan niin. Kävelin hämmentyneenä ulos ja totesin, että kahville pyytäminen ei olekaan kovin vaikeaa. Itse asiassa sehän on aivan älyttömän helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti