Näkemisiä.

Heräsin aamulla koti-ikävään. Se ei johdu tästä tämän hetken kodittomuudesta, vaan unesta, jonka näin viime yönä. Olin Italiassa. En muista unesta juuri mitään, mutta aamulla herätessä mielessä oli valokatkaisijat. Ilma tuoksuu Italiassa suolalle ja tunsin sen. Tiesin olleeni siellä todellisilla kotikonnuillani viime yönä. Ja nyt on haikea olo.

Näin töissä joku aika sitten mainoksen elokuvasta, joka minun aivan selvästi täytyy nähdä. Mainoksessa sanottiin, että tämä elokuva kertoo "rakkaudesta, unelmista ja kaloista". Avainsanat! Tämä leffa on tehty minua varten. Minä rakastan rakkautta ja unelmia ja kaloja. Ja Evania! Olen fanittanut häntäkin jo ties vaikka kuinka monta vuotta. Joten otetaan iloa siitä, että ovat kaikki yhdessä samassa elokuvassa.

Kävin viikolla selvänäkijällä. Se oli aivan mahtavaa. Sain kuulla, että olen kristallilapsi, ja että minut on mestattu Skotlannissa. Olin punatukkainen luonnonlapsi, positiivinen ja iloinen, ja osasin parantaa yrteillä. Sellaista ei kestä tekopyhät ja kateelliset ihmiset. Ensin kieroiltiin selän takana. Kyttäsivät ja odottivat, että tein edes pienen virheen ja sitten tilaisuuden tullen minusta tehtiin syntipukki, joka mestattiin. Ei kai ihme, että minun kaulaan ei voi koskea. Ja että rakastan skottimurretta.

Nämä tämän elämän vastoinkäymiset toistavat samaa kaavaa vain, että oppisin viimein puolustautumaan. Olen aina ollut se joka mieluummin väistää taisteluja, koska se on minulle itselle niin vastenmielistä. Taistella ei tarvitse nytkään, mutta ei myöskään sietää aivan kaikkea. Olen jo jonkin aikaa opetellut rohkeammaksi. Seuraavaksi pitää opetella puolustautumaan. Olen vahva persoona ja valovoimainen ihminen. Kaikki eivät vieläkään kestä moista valoa. Mutta nyt on aika katkaista tämä kierre.