Aatto.

Postilaatikko kolahti ja kotiini ilmestyi paksu kirje. Yllättävä kolahdus eteissä on aina mukava, minulle tulee vain hyvää postia. Tällä kertaa sain Mentoriltani paketin, jossa oli pussukka ja upeita ihonhoitojuttuja! Olin aivan hämmentynyt. Kiitos!

Illalla istuttiin Mukavan Mikon kanssa Mällissä yksillä. Meillä on aina ihan älyttömän hauskaa, nauraminen on hirmu mukavaa. Istutaan aina siinä tiskillä hekottamassa. Eilen sitten sattumalta tuli vielä jenkkifutista telkkarista ja katsoin sitä ihan innosta piukeana. Selitin Mikolle pelin sääntöjä (sen mitä osasin) ja miksi asioita tapahtui, kun tyyppi yhtäkki huudahti tyyliin:
"Siis, täähän on ihan älyttömän siistiä!"
No aijaa!
Keskustetiin ihmissuhteista ja tajusin, että meistä on kyllä tullut aika hyvät ystävät. Tunnetaan jo melko hyvin ja meillä ei ole mitään sellaista aihetta mistä ei voisi puhua. Nauruterapialla pääsee yli kurjistakin jutuista. Joistakin tulee läheisiä heti, toiset tulevat läheiseksi ajan kanssa. Tämä on tapahtunut ajan kanssa.

Kotimatkalla törmättiin Jamesiin. Voi elämä, jälleennäkemisen riemu oli kyllä ihan mieletön. En ollut tajunnut miten kova ikävä minulla on tuota tyyppiä. Ja siinä se sitten pojotti kadulla, nosti ilmaan ja rutisti tunnin. (Vähän liiottelin, ei kukaan jaksa pitää minua ilmassa tuntia.) Minun piti saada tämä puoli vuotta aikaa toipua asioista, mutta nyt olin pelkästään onnellinen että nähtiin. Voi James... Ihana ihana James.

Aivan mahtava ilta. Ja hyvää harjoitusta huomiselle!