lauantai 8. lokakuuta 2011

Elämäinventaario.

Olen aika monta kertaa sanonut, että poistan ihmisiä elämästäni. Siitä on tullut kritiikkiä, että miten voin noin julmasti ja kylmästi vain feidata jonkun pois. En ole osannut sitä selittää. Mutta jotkut asiat vain tuntuvat oikeilta. Ja niin kuin eilen kirjoitin, jotkut ihmiset vain jäävät pois. Se 'poistaminen' on lähinnä sitä sellaista asian selväksi tekemistä itselle. Suuntaus on siinä vaiheessa jo huomattavissa. Tai sitten ei ole, mutta tiedän, että on ehdottoman tärkeää nyt mennä itse eri suuntaan, kun pelastajasyndroomani kanssa olen aina kiltti kaiken maailman hyypiöille. Jotkut ihmiset vain vievät energiaa enemmän kuin antavat takaisin. Joten siksi toisinaan teen elämäinventaarion ja poistan turhan. Se pätee niin kotiin, kuin ihmisiinkin.

Ja nyt sitten luin ihan saman jutun asiantuntujan suusta.

"Kun ihminen alkaa järjestellä elämäänsä uuteen malliin, usein myös ystävä- ja tuttavapiiri vaihtuvat. Se on ihan hyvä asia. Ajattele niin, että monilla ihmisillä on aikansa elämässäsi, mutta kun yhteisyys loppuu tai lakkaamme antamasta toisillemme mitä tarvitsemme, on ihan hyvä päästää irti lopullisesti tai ottaa tervettä etäisyyttä näihin ihmisiin.
Sanotaan, ettei aikuinen ihminen enää ystävysty samalla tavalla kuin lapsi tai nuori, mutta kyllä tämä on eniten itsestä kiinni. Aidon ja syvän ystävyyden edellytys on rohkeus näyttäytyä toiselle sellaisena kuin on ja olettaa toisen hyväksyvän tämän."

Tuulikki Saaristo, lääkäri ja psykoterapeutti (eli asiasta oikeasti tietävä ihminen) on samaa mieltä kanssani. Ja minä taas olen Tuulikin kanssa samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä osasta. Itse tutustun tosi helposti ihmisiin ja joihinkin myös ystävystyn. Se ei ole ollenkaan vaikeaa, se vain tapahtuu.

Minulla on nyt menossa tuo elämäinvisvaihe. Hobitti herätti miettimään ja olen nyt pohtinut asioita aika paljon. Toissayönä en pystynyt nukkumaan, joten puoli neljältä aloitin siivoamaan ja lopetin vasta sitten kun piti lähteä töihin iltavuoroon. Pyöritin huonekaluja paikasta toiseen ja mietin, että miten täällä on taas näin täyttä?! Sitten muistin, että mummo kuoli ja kannoin pakettiautollisen tavaraa kellariini. Aika moni juttu oli sellainen 'tälle voi ehkä tehdä jotain' tavara. Nyt kun olen töissä, kirjoitan kirjaa ja lupasin sieluni yliopiston tutkimukselle, mietin että missähän vaiheessa mahtaa olla se hetki, kun teen sen jonkin noille kaikille asioille? Niinpä niin... Kaivoin jätesäkin ja päätin suosia kierrätystä. Voisin tietysti laittaa Kotikirppisen taas tuonne ikkunalle, mutta täällä ei nykyään enää koskaan käy kukaan, kun olen jatkuvasti töissä (tai nukkumassa).

Mietin myös ihmisiä. Minulla on muutama läheinen ihminen, jotka eivät koskaan pidä yhteyttä. Heistä kuulee vain silloin, kun itse soittaa ja kysyy mitä kuuluu. Se on tiettyyn rajaan saakka ihan OK, mutta elämäinventaarion kannalta huono juttu, sillä siitä saa vain miinuspisteitä. On tyhmää, jos minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. (Ja voihan se olla niinkin, että nämä toiset haluavat poistaa minut. Sitä pitää tietysti kunnioittaa.) Jos nyt tunsit miinuspiston rinnassasi, niin lähetä minulle postikortti merkiksi siitä, että haluat kuulua elämääni. Joku sellainen ihana, vaikka lammas. (Minä rakastan lampaita.) Postikortit ovat melkein yhtä ihania kuin oikeat kirjeet. Näinä sähköpostin ja facebookin aikoina tuollaisista jutuista tulee entistä tärkeämpiä. 

Hmm. Olipa hyvä idea. Minä taidan mennä nyt lähettämään postikortteja niille ihmisille joista pidän, ja jotka haluan pitää elämässäni. Mukavaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Sun blogia on kyllä kiva lukea! Ihana, että sulla on aikaa ja energiaa miettiä elämää ja vielä kirjoittaa ajatuksensa ylös luettavaksi muille, jotka pähkäilevät ehkä samojakin juttuja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Tästä ennemminkin kyllä saa energiaa, tämä on minun tapa ajatella. Ja jos kirjoittaisin tämän muistikirjaan tai koneelle jemmaan, niin en koskaan saisi näitä kannustavia kommentteja. :)

    VastaaPoista
  3. Jos vilkaisen nopeasti mitä Ilona tuumailee, päädyin lukemaan sun blogia väärin päin (taas)...

    Postikortit on ihania, miksi niitä lähettää aina vain reissusta ja jouluna??

    VastaaPoista
  4. Aivan! Minä ajattelin, että en lähetä enää joulukortteja, vaan alan järjestelmällisesti pommittamaan niillä "ilman mitään erityistä syytä" korteilla. :) Ja saa tätä lukea nurinpäinkin, jos haluaa. Se vaan on vähän haastavampaa seurata niin. Vielä yksi. Vielä yksi. Vielä yksi... :D

    VastaaPoista