Rakkausoksan jälleenrakennus.

Jostain koneen kätköistä löytyi taas tällainen sanoma:

Elämäsi parhaimpia päiviä eivät ole menestyksen päivät, vaan pikemminkin ne, jolloin masennuksen ja epätoivon hetkellä päätät kääriä hihasi ja nousta vastaamaan elämän haasteisiin ja olet varma, että ponnistelusi tuovat sinulle paremman huomisen.

Lähde jäi taas epäselväksi, mutta ehkä se ei haittaa. Tuo on silti hyvin sanottu. Ei kovin ajankohtainen minulle, mutta silti - been there.

Minä nukuin tosi hyvin. Ensin nukuin iltapäivästä iltaan ja sitten heti kohta lisää aamuun asti. Univelat on niin maksettu! Heräsin reippaana seitsemältä ja jatkoin kirjan lukemista. Tutkiskelin arkityyppejä ja koitin löytää joukosta omani. Yksi oli melko lailla helppo tunnistaa, nimittäin Etsijä. Sehän lukee minulla jo tuossa blogin sivupalkissa - olen jo vuosi sitten kuvannut itseäni niin. Yksi toimintaani vaikuttava piilohahmo on ehdottomasti löytynyt. No, tämä ei niin piilossa edes ollut.

Viritin seinälle uuden oksan. Se tarttui tuolta Harjun kupeesta yksi päivä, kun yritin karistaa unettomuutta kiipeilemällä kotiin vähän eri reittejä. Maalasin sen mustaksi. Oli tarkoitus laittaa siihen jotain, mutta en millään keksi, että mitä se jokin voisi olla. Oksa kyllä näyttää hienolta ihan omana itsenään. Sen vieressä on minikokoinen taulu, jossa lukee 'The best things in life are free'. Ehkä se saa jäädä oksaksi.

Sain joku aika sitten Rakkausoksan takaisin, se oli kesän äidillä hoidossa mökin seinällä. Löysin sille jo aikaisemmin hienon paikan sängyn päältä (siis yläpuolelta, katon rajasta) ja tänään sitten huolsin sen. Italaissa opittu tapa toimi taas - jos on jotain vialla, niin peitä se maalilla. Oksa on siis maalattu uudestaan ja hohtaa nyt tahrattomana valkoisuuttaan. Ensi viikolla viritän siihen talvivalot.

Oksan takana oleva uusi seinä on kyllä edelleen ilman täydellistä tapettia. Ei hyvä. Ja se surkean kohtalon saanut kurtisaanitapetti pilkottaa yhä tuolta reunasta. Pitäisi repiä pois. Toisaalta olisi kiva vain maalata seinä. Nythän se on tasainen ja sen voisi ihan hyvin jättää maalatuksi. Sitten pitäisi kyllä maalata kaikki muutkin seinät, sillä ne ovat tummuneet... Tässä selvästi tarjotaan taas oivallista tilaisuutta haukata liian iso pala. Jospa nyt vain keskityn viikkosiivoukseen ja Verikostojuhliin ja arkkityyppeihin ja jätän tuollaiset mullistukset vaikka keväällä. (Not gonna happen.)

Hyvää viikonloppua! Minulla se alkaa vasta maanantaina klo 23, arvatenkin Mällissä. Saa liittyä seuraan.