Uusi vuosi.

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Täytin (taas) 25 vuotta. Se on hyvä ikä olla ja elää. Jaksotetun elämän toinen vuosi pyörähti käyntiin, pitää selvittää mitä se tarkoittaa käytännössä.

Tuo 15.10. on aina sellainen päivä, että kaikilla on jotain menoa. Olen siis jo tottunut siihen, ettei minun synttäreitä juurikaan porukalla juhlita. Kaikki paikalliset kaverit olivat tänäkin vuonna menneet kuka mihinkin - Söpöliini Japaniin, Joona ja Sani Pietariin, Aatu Himokselle, jne. Niinpä päätin jo hyvissä ajoin, että menen juhlistamaan tätä päivää vanhan ystäväni sotasankari Johan August Sandelsin kanssa tietenkin suosikkibaariini. Se kaveri ei hylkää minua koskaan. Syntymäpäivää on kyllä ihan hölmöä juhlia muutenkin, kun eihän se varsinaisesti minun ansiota ole. Minä järjestän juhlia mieluummin jostain oikeasta syystä.

Sain 88 kirjallista onnittelua. Ruotsista, Italiasta, Venäjältä, Japanista, Uudesta Seelannista, Agrentiinasta, Ranskasta, Liettuasta, Virosta, Saksasta ja pääasiassa Suomesta. Tulin siihen tulokseen, että olen hyvin kansainvälinen. Sain myös yhden serenaadin puhelimella Helsingistä.

Kun menin Mälliin, siellä oli minulle pöytä varattuna. Tuijotin hämmentyneenä, kun sain jäätuopin eteeni talon puolesta. Henkilökunta lauloi ja halasi. No oho! Mukava Mikko oli siellä minua odottamassa ja kohta seuraan liittyi Työlaura ja Uulis. Sain oranssin yllätysjuoman. Se oli hyvää ja vahvaa, mikä on aina petollinen yhdistelmä. Mutta kaikista hulluinta tässä on se, että sain työkavereilta lahjan. Minä sain ikioman Kipukoukun! (Se on se käyrä kepukka, jolla yksin elävät kaivavat lapaluiden alta, kun ei ole miestä jonka nakittaisi hieromaan.) Aivan mahtavaa! Uulis oli mennyt Prismaan ja kysynyt henkilökunnalta apua kipukoukun löytämiseen. Sen on täytynyt olla nuorelle miehelle hyvin nöyryyttävä kokemus. Minun selkä on varmasti kohta täynnä mustelmia, kun olen kepukoinut itseäni koko aamun. Se on aivan mahtava laite!

Sitten yhtäkkiä Sotilaani ilmestyi paikalle ja sanoi, että toi minulle lahjan. Ja niin juu toi... Mukana matkassa oli minun ihana exä sadan vuoden takaa. Ei olla oltu missään tekemisissä tosi pitkään aikaan, osittain koska ei erottu erityisen nätisti silloin joskus aikoinaan. Onneksi ihmiset muuttuvat ja asioita unohtuu. Toisinaan. Ei kuitenkaan tässä tapauksessa. Joko niin, että vain kaikki huonot menneet olivat unohtuneet tuon pojan päästä, tai sitten vanha suola oli erittäin... suolaista. Hämmentävä ilta. Mutta minä olen kuulemma yhä pornoin akka, mitä maa päällään kantaa. Tuon voi kai ottaa ihan kohteliaisuutena.

Kaiken kaikkiaan erittäin mukava syntymäpäivä. Kiitos ihmiset!