Olin pari yötä töissä. Ensimmäinen arkiyö yksin (mukamas, eli kouluttajan tarkassa valvonnassa). Selvisin hengissä, samoin koko Keski-Suomi ja Kainuun kelakyydit. Käsittämätöntä ajatella, että yhdellä minulla oli kaikki valta melko suureen osaan Suomen taksiliikennettä juuri sillä hetkellä, iltavuoron ja aamuvuoron välillä. Oli myös aivan superhienoa huomata miten älyttömästi minä jo osaan. No on syytäkin osata, koska minut laitettiin niin suureen vastuuseen, mutta silti. Aika jees fiilis sen veemäisen ahdistusmontun jälkeen, kun tuntui etten v***u osaa mitään. Osaanpas! Siitäs sait, senkin ahdistus. On oikeasti aika vaikuttava näky, kun laittaa kaikki "oman" alueen autot kartalle yhtä aikaa näkyviin - aika pirun monta palleroa peittämässä tosi isoa osaa Suomesta. Kukaan ei voi tajuta miten vaativaa tuo homma on, ennen kuin istuu muutaman tunnin keskuksen näyttöjen takana.
Yön kuitenkin kruunasi Suosikkikuski, joka tuli hakemaan töiden jälkeen ja palautti kotiovelle. Olin niin väsynyt, että olisin varmasti hyytynyt jonnekin pusikkoon kesken matkan, jos olisi pitänyt kävellä takaisin. Ihana ihminen! Selkeästi nimensä ansainnut.
Tämä seuraava yö oli tietysti sitä ihan samaa settiä kuin kaikki viikonloppuyöt aina. Tosin nyt asiakkaat olivat hauskoja. "Laita auto tähän...ööö...tähän Jyväskylään...siis tähän mistä mennään maan alle...ööö...niinku tähän mihin taksit ja junat pysähtyy." Selvästi tämä kaveri ei ollut lukenut minun hyvin selkeitä ohjeita taksin tilaamiseen. Eikä se herra, joka tilasi autoa Äänekylälle. Onkohan se joku uusi paikkakunta Äänekosken ja Jyväskylän välillä? Miksi oi miksi te ihmiset soitatte taksin ennen kuin tiedätte missä olette? Tai niin kuin tänään: "Saanko taksin tähän... Ootas... Hei missä me asutaan?!" Kuten jo sanoin, asiakkaat ovat hauskoja. Minulla oli taas ihana ääni monta kertaa ja minut haluttiin mukaan ties mihin rientoihin. Osaan selvästi lirkutella asiakkaille. Ja onhan tuo toki paljon mukavampi kuulla, kuin se "Haista v***u!" mihin ainoa oikea vastaus on: Kiitos samoin Teille.
Sitten yöllä kotimatkalla, kun kuuntelin perusmylläkkää, niin sieltä ihan yllättäen Deftonesin ja Rammsteinin välissä tuli tällainen biisi. Kaiken sen mylläkän seassa tämä jotenkin pysäytti. Ehkä koska suosikkikuskilla oli kurja päivä ja yritin piristää, tai ehkä koska oma elämä on vähän...seuratonta. Joka tapauksessa tuo biisi jotenkin osui ja upposi. En tiedä miten se oli soittimeeni päässyt, sillä se oli aivan uusi biisi minulle. Kuten sanottu, minä löydän kotoani jatkuvasti asioita, joista en tiennyt mitään.
Sain myös toisen lampaan korvaavan nallekortin. Siis tämä on aivan mahtavaa! Jotenkin vaikea ymmärtää, että ihmiset
a) oikeasti lukevat tätä minun blogia
b) noudattavat minun ns. ohjeita ja ideoita
c) pitävät minusta niin paljon, että oikeasti lähettävät ja antavat minulle perinteisiä postikortteja!
d) yrittävät etsiä lammaskorttia (joita ilmeisesti ei ole olemassakaan) ihan vain koska sellaisesta mainitsin, ja sitten päätyvät nalleen, jolla on jokin hieno sanoma
e) ovat minulle NOIN ihania!
Nyt hyvillä mielin nukkumaan yöunia näin aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti