Maakuntakierros.

Eilinen työpäivä oli vähän toisenlainen. Se oli kyllä erittäin tärkeä, kolmestakin syystä. Ensinnäkin, teimme pienellä työporukalla (alkoholittoman) maakuntakierroksen taksilla. Luulen, että kovin moni ei ole moista tehnyt. Sain vastauksia moniin askarruttaviin paikkoihin. Toiseksi, sain pomolta palautetta, että minun pitäisi ymmärtää tärkeyteni täällä työpaikalla. Ja sitten kolmanneksi, illalla yksi työkaveri todisti pomon olevan täysin oikeassa.

Vähintään yhden kerran illassa joku soittaa kyytiä rentukan puomille tai postin kongiin. Olen aina miettinyt, että mitä nuo paikat tarkoittavat. Ne löytyvät meidän koneelta juuri noilla sanoilla, joten oletin paikkojen olevan jollain tavalla erikoiset. Moni muukin paikka on mietityttänyt, vaikka paikallinen olenkin. Kuten talo 4/5 keskussairaalassa. Tai 4-5 tai neljäviisi. Siitä kuulee monta eri versiota. Joka tapauksessa, nyt tiedän paljon enemmän.

Rentukan puomi on ilmeisesti mielikuvitusportti. Sitä ei ole. Ihmiset vain ovat aina tilanneet auton siihen samaan paikkaan sanomalla tuolla tavalla. Ei ole mitään puomia, mutta he vain tietävät mihin tulla. Hämmentävää.
Postin kongia ei myöskään ole. Ei kongia, eikä sitä postia. Siitä huolimatta ihmiset tilaavat kyydin postin kongiin ja osaavat aina tulla oikealle parkkipaikalle. En ymmärrä.
Keskussairaalan mystinen talo sen sijaan on oikeasti olemassa. Se on lisärakennus talon 4 ja talon 5 välissä. Insinöörimäisesti se on saanut numerokseen 45. Tämän minä käsitän. Se on tavallaan ihan loogista.
Moni muukin juttu selvisi. Kummalliset baarit ja osoitteet saivat konkreettisen maisemanäkymän päässäni. Retki oli hyödyllinen koulutusmatka. Osaan taas tehdä työni vähän paremmin.

Minun pomo oikeasti sanoi, että minun pitäisi ymmärtää miten paljon minä rikastutan meidän työpaikkaamme olemalla minä. Se oli hirmu mukavaa, sillä olen ollut aika tympääntynyt omista virheistäni. Olen kyllä koittanut keksiä ratkaisuja, millä työsta saisi miellyttävämpää. Kuten sanottu, virheitä ei voi poistaa ja asiakkaita ei voi muuttaa. Joten kehitin sen onnistumismittarin. Se on hyvä asia ja sitä nyt testataan käytännössä. Se voi auttaa minunlaisia herkkiksiä tosi paljon, meitä on muutama. Jos se auttaa yhtäkin, niin ollaan plussan puolella.

Tietysti meillä on myös näitä kylmiä tyyppejä, joita ei mikään hetkauta, joten he eivät mittareita tarvitse. Tässä työssä he ovat vahvoilla. Yksi teki eilen selväksi, että on hölmöä tuntea näin voimakkaasti asioita. Sain kuulla, että en ole ymmärtänyt työtäni, enkä lukemiani kirjoja, jos annan haukkujen vaikuttaa mieleeni. En ole tarpeeksi teflon. Ja kaikki tämä vain, koska olen lukinnut itseni siihen muottiin, etten voi muuttua.

Juu, niinhän sen tietysti täytyy olla.
Tai sitten olen vain oppinut virheistäni.