Kummallisuuksia.

Kovasti on taas ollut töitä, mutta sain lauantai-illan vapaaksi. Emma tuli viettämään kauan odotettua viini-iltaa. Se kyllä muutettiin jo puhelimessa olut-illaksi, koska huomattiin, että molemmat juovat mieluummin Sandelsia. Kävipä hyvä tuuri! Suunniteltiin Vierikostojuhlaa, paranneltiin kirjaa, nautittiin herkkuja ja tietysti sitä Sankkua. Sitten hipsittiin Mälliin.

Minä en kuulemma saa enää käyttää tuota nimitystä. Ilmeisesti se kuulostaa kamalalta. Mutta oletko koskaan yrittänyt lausua O'Malley'siin puhuessasi nopeasti suomea ja ehkä pikkashen humaltuneena? Se on tosi vaikeaa. Siitä tuli aina "omälliin" eli Mälliin. Se on helppo sanoa. Okei, onhan se ruma sana. Mutta paikka on kaunis. Pitää keksiä uusi nimi suosikkikuppilalle, koska Pumpuli sanoi, ettei ikinä tule seuraani, jos pyydän mukaan Mälliin. Mitä se sitten voisi olla? Ehdotuksia?

Ilta oli tosi mukava, tavattiin pari vanhaa tuttua ja saatiin uusia tuttavuuksia siinä samalla. Nyt tiedän, mitä on Sangria. Tosin aamulla ja vielä illalla töissä toivoin, etten tietäisi. Löysin sen kivan pojan jolta sain flunssan ja virheistä oppineena en pussaillut yhtään. 

Eilinen työilta oli hämmentävä. Yksi kuski oli hengailemassa toimistolla (ja säikäytti minut perinpohjin, kun luulin ettei siellä perällä enää ole ketään siihen aikaan). Tyyppi onkin mun blogin kaappilukija ja toi mulle syntymäpäivälahjan! Siis käsittämätöntä. Ja kaiken huipuksi paketti oli askarreltu täyteen lampaita! Minä rakastan lampaita. Hämmennyin niin paljon, että vesipullo unohtui ja jäätyi taas pakkasessa. (Niin käy usein.)

Tänään se sitten alkaa. 'Se' tarkoittaa sitä juttua, josta kirjoitin aikaisemmin, kun pohdin sitoutumista. Hain yhteen sellaiseen Yliopiston tutkimukseen tuossa kesällä ja useiden haastattelujen ja mittausten jälkeen kävi ilmi, että olen ilmeisesti kelvollinen kokelas, joten pääsin leikkiin mukaan. Olen nyt henkisesti valmis sitoutumaan säännölliseen treenaamiseen ja siihen, että nyt pitää syödä terveellisesti. Ja säännöllisesti. (Ja että ylipäätään pitää syödä.) Sitoudun siihen, että kroppaan sattuu seuraavat puoli vuotta. Aivan mahtavaa! 

Kävin viime viikolla ostamassa elämäni ensimmäisen kerran oikeita urheiluvaatteita. Otin kerralla koko setin, koska niihin olemassaoleviin en ole mahtunut sen jälkeen, kun lopetin kössin pelaamisen 20 vuotta sitten. (Olen silti optimistina säilyttänyt niistä muutaman...) Menen siis ensimmäiseen kestävyystestiin tänään. En ihan tarkkaan tiedä mitä se tarkoittaa. Ilmeisesti minä hengitän johonkin laitteeseen ja minusta otetaan verikokeita samalla, kun ajan polkupyörällä paikallani. (Oikea termi tuolle kyseiselle laitteelle taitaa kyllä olla kuntopyörä.) Tänään kai testataan sitä, miten paljon jaksan ennen kuin pökerryn. En varmaankaan kovin paljon. How fun! 

Kerron selviytymistarinastani lisää myöhemmin. Hyvää päivää!