"On helppoa olla kiitollinen hyvistä asioista. Hyvä ja rikas elämä tulee niiden osaksi, jotka osaavat kiittää myös takaiskuista."
Juuri näin. Kiitos!! Minä otin jotenkin tosi raskaasti muutaman jutun töissä, tai tuli lähinnä mitta niin täyteen, että meni hermo ja pisteenä i:n päälle yöunet. Sain sen kuitenkin purettua puhumalla (lähinnä purnasin työkavereille) ja kirjoittamalla ja ideoimalla. Ongelmista saa kyllä puhua, kunhan ei toista samaa. Niinpä minä avauduin, kuuntelin ja sitten mietin millä asioita voisi muuttaa.
Omalla kohdallani apu oli helposti saatavissa, sillä mieltä painavat asiat on vain kirjoitettava pois. Olen sillä tavalla helppo. Joten hommasin itselleni Elämänmuutosvihkon. Pidän sitä mukana nyt aivan kaikkialla. Heti jos menen vähänkin pois tolaltani (suuntaan tai toiseen) niin kirjoitan sen vihkoon. Sitten mietin miksi tunnen niin voimakkaasti tässä tilanteessa, jokuhan sen minussa itsessä aiheuttaa. Ja lopuksi kirjoitan mitä kaikkea tästä tilanteesta opin ja miten mahdollisesti voisin asioita muttaa (jos on tarve - voihan se olla jotain hyvääkin). Tuo vihko toi unet takaisin. On upea tunne herätä hyvin nukutun yön (tai päivän) jälkeen yhä kynä kädessä, kun on saanut mieltä painaneet asiat siirrettyä päästä paperille.
Mietin myös miten voisin muuttaa tilannetta tuolla työpaikalla. En pysty muuttamaan muita ihmisiä, se on selvää. On mahdoton olla tekemättä virheitä, sekin on selvää. Huonoja juttuja ei siis saa pois. Mutta hyviä juttuja voisi saada lisää! Jos keskittyy ihan ylipaljon pieniin hyviin juttuihin, ehkä ne kurjat sanat sitten jää vähemmälle huomiolle. Joten tein ruudukon, 100 ruutua. Se on Onnistumismittari. Tarkoitus on kerätä siihen merkkejä kaikista mahdollisista hyvistä teoista. Jokaisesta sadasta puhelusta saa yhden merkin. Jokaisesta asiakkaalta tulleesta kehusta saa yhden merkin. Jokaisesta onnistumisesta tulee merkki. Jos joku auttaa minua, voin käydä salaa lisäämässä hänen ruudukkoon merkin. Ja niin edelleen. Sitten kun koko ruudukko on täynnä merkkejä (eli kasassa on 100 onnistumista), saa palkinnon. Pomolta!
Minusta se oli hyvä idea, sillä se tekee työstä mielekästä. Vähänkö on siistiä ottaa viikonloppuyövuoron kännipuheluita vastaan, kun tietää että siksi tilastot näyttävät hyviltä ja saa merkkejä. Muista en tiedä, mutta ainakin sellainen toimii minulla. Yritän vielä myydä idean pomolle, joka voi sitten innosta piukeana palkita satalappuja. Vaikka kukalla. Tai vapaalipulla johonkin peliin. Tai mitä vain. Pointti ei ole se lahjan suuruus, vaan se saaminen ja onnistumisen ilo. Olen melko varma, että Uulis-Buulis tai joku toinen työkaveri tyrmää ideani, mutta tämä on siinä-KIN suhteessa täydellistä, että kenenkään ei ole pakko täyttää tuollaista lappua. Jos ei halua kiitosta, niin voi ihan yhtä hyvin jatkaa samaan malliin! Tämä on vain niille herkkiksille, jotka mielipahoittavat itsensä. (Tuo lause ei tainnut olla suomea.) Aivan mahtavaa!
Tänään on ystäväni Hannan syntymäpäivä. Sen tyypin, jonka olemassaoloa monet epäilivät aina Perhosjuhliin saakka. Olin aina puhunut jostain mystisestä Hannasta, mutta jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt... Hanna ON todellinen ihminen ja tänään häntä onnittelen. Ja tähän iso sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti