Sitoutuminen.

Hyvää päivää! Tänään meillä olisi aiheena sitoutuminen.
Otsikko saattoikin antaa siitä jo vihjeen.

Sen verran vieras aihe, etten ihan heti keksi mitään sanottavaa. Sitoutuminen on hirmu pelottavaa. Sanasta tulee mieleen köysi. Sitominen. Vankeus. Kaikki sellainen ikävä. (Eli siis ei mitään pervoa.) Vaikka oikeasti se kertoo omasta haluasta olla jossain kiinni, ei niinkään pakosta. Lupauksista ja niiden pitämisistä.

Tosi monet ystävistäni ovat nyt saaneet vauvoja. Se on ykkösenä minun listalla, jos kysytään että mihin juttuun pitää sitoutua eniten. Se on myös ykkösenä minun listalla, jos kysytään asioita mihin en itse halua sitoutua. Muutama ystävistäni on sitoutunut menemällä naimisiin. Se ei ole ihan niin suurta sitoutumista, Suomessahan suurin osa avioliitoista päättyy eroon. (En tiedä tilastoja, mutta sellainen tunne minulla on. Korjaa jos tiedät paremmin.) Erota voi ilman avioliittoakin, kuten myös sitoutua. Se sormus ei ole se suurin juttu. Mutta toisaalta, jos sen valinnan tekee, että naimisiin menee, niin minusta sitä sormusta pitäisi kyllä sitten käyttää. Jos ei kertoakseen muille siviilisäädystään, niin sitten edes kunnioituksesta sitä toista kohtaan. Kaikki eivät tätäkään näe tällä tavalla ja jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseen, mutta jos itse menisin naimisiin, en ottaisi sormusta pois koskaan (sen avioliiton aikana). Joskus nuorena olin sitä mieltä, että haluan olla naimisissa kahdeksan vuotta. Avioliittosopimukseen olisi pitänyt siis tehdä sellainen pykälä, että tällä liitolla on aikaraja. Siinä taustalla oli kai jotain naivia ajatusta siitä, että antaa toiselle vapauden, ja että jos silti vielä haluaa yhdessä olla, niin sehän on ihan mahdollista ilman sitä avioliittoakin. Onneksi järki on pitänyt minut kaidalla, avioliitottomalla tiellä.

Minun pitäisi nyt sitoutua. Sellaiseen asiaan, mikä veisi minulta paljon aikaa, vaatisi paljon vaivaa ja mikä muuttaisi tätä helppoa elämänrytmiä, mihin olen jo tottunut. Sosiaalinen elämä tulee jäämään sen varjoon, ainakin puoleksi vuodeksi. Olen aika varma että tähän hommaan sitoudun, sillä olin jo muutenkin ihan valmis koteloitumaan talveksi sisätiloihin. Mutta silti, tätä täytyy miettiä. En halua luvata mitään sellaista, mitä en voi pitää.

Olen melko varma, että tämän voin kuitenkin pitää.
Viikon päästä pitää olla ihan satavarma.