Aamuahdistus.

Kaksi asiaa. Ensinnäkin, olen yskinyt koko helvetin yön. Sen lisäksi, että varmasti pidin koko talon hereillä, pidin itseni hereillä. Ei hyvä. Pystyasennossa voi hengittää ilman yskäpuuskia, mutta nukkua ei voi. Kokeilin kaikki mahdolliset vippaskonstit, mutta mikään ei auttanut. Torkahdin vasta aamulla, aivan liian vähän aikaa sitten. Lisäksi näin unta, että imuroin ja siivosin, tympi kamalasti kaikki sotku. Tämä tauti ei siis ole mennyt mihinkään, mutta Salaisuus opettaa vetovoiman lain, joten en aio kirjoittaa sairastamisesta enää sanaakaan, olin kipeä tai terve. Piste.

Toiseksi, harhauduin katsomaan Facebookista randomihmisten kuvia. Minulla on yksi vanhempi hippiystävä, jolla on paljon monenikäisiä hippiystäviä. Joten katselin heidän kuviaan. Jostain syystä pääsin katsomaan kuvia, kukaan ei ollut estänyt mitään. Tulin tosi hyvälle mielelle noista kuvista. Osittain koska kuvat olivat aika hauskoja (osa tosi vanhoja), mutta pääasiassa siksi, että näin paljon sotkua. Ihmiset eivät yhtään mieti mitä muuta siinä kuvassa näkyy, kuin se hymyilevä kuvattu hahmo. Siellä oli muun muassa auki oleva astianpesukone ja vähän sinne päin nikkaroidut avohyllyt täynnä roinaa. En taaskaan missään nimessä arvostele, tämähän oli ihanaa! Nyt oma koti ei tunnu yhtään niin kaaokselta. Tai rumalta. Ja kaikki nuo ihmiset olivat tosi onnellisia. Ilman luksusta. Se on hyvä muistutus asioiden tärkeysjärtyksestä. Minulla luki kerran tuolissa sanat:

Oleminen ja tunteminen on paljon tärkeämpää kuin omistaminen.

Se oli viisas tuoli. On paljon tärkeämpää nauttia hetkistä, kuin kerätä valtava omaisuus ympärilleen. Siitä huolimatta huomaan taas keränneeni paljon kaikenlaista. Minulla on isomummolta peritty hamsterigeeni, joten asioiden hävittäminen on erittäin vaikeaa. Mutta olen harjoitellut sitä. Ja sen lisäksi olen opetellut uuden säännön, ostan vain sitä mitä tarvitsen. Systeemi toimii hyvin, sillä saan ostaa vain sitä mitä lukee lapussa, ja lappu on pitänyt kirjoittaa jo kauan ennen kuin menen kauppaan. 

Joka tapauksessa, randomkuvien katsominen sai aikaan ajatusmyllerryksen. Aion nyt tietoisesti suunnata huomioni kaikkeen positiiviseen, enkä ahdistu kaaoksesta. Siirtyä pinnallisuudesta syvällisyyteen. Tämä raportti onkin hyvä lopettaa taustalla juuri nyt soiviin sanoihin: 

"You're alive, just be thankful for this time." (Rumer)