Pakotus.

Olen nyt ihan täpinöissäni! Tämä ikuinen näpertäminen on kivaa, mutta myös joskus ihan tuottavaa. Sain eilen valmiiksi niin paljon asioita, että en itsekään meinaa uskoa. Paljon oli ideoita paperilla, osa vähän sinne päin aloitettunakin, mutta aina on jotain muuta tullut ja asiat jäivät kesken. Olen mestari jättämään asioita kesken. Kun tästä manasin kerran kaverille hän sanoi, että tekemättömistä ja keskenjääneistä asioista ei kannata välittää, sillä ne jäivät tekemättä, koska ei vain ole ollut oikea aika niiden toteuttamiseen. Minusta tuo oli lohdullisesti sanottu! Ensinnäkin, voihan se olla juuri noin, Universumi kyllä näyttää milloin on oikea aika toimia. Ja sitten toiseksi, vaikka ei olisikaan, niin se murehtiminen ei auta asiaa millään lailla.

Sama kaveri jakoi tällaisen linkin. Minusta tuo on aivan mahtava! Aivan täysiä pisteitä en saa, sillä pidän enemmän ruudullisista sivuista kuin paljaista, enkä laula suikussa. Mutta kaikesta päätellen olen hyvällä alulla luovuuden suhteen. Vai voiko se enää olla alku tässä vaiheessa? Luovuus ja asioiden tekeminen on upea tunne. Joskus kuitenkin tulee sellainen olo, että ei millään halua tehdä jotain. Nousee inho mahanpohjasta ja sitten asiaa siirtää jatkuvasti. Esimerkiksi joku tyhmän sähköpostin kirjoitus. Tai niin kuin nyt muutamana päivänä tämä blogin kirjoitus. Työnsin vain konetta sivummalle, en halunnut kirjoittaa. Olen kuullut, että ärsyttävät asiat kannattaa tehdä heti aamulla, niin ne eivät ole vaivaamassa koko päivää. Mutta mistä sitä tietää milloin ei vain ole oikea aika asian suorittamiseen ja se pitäisi jättää rauhaan, ja milloin taas tulisi ihan pakottaa itsensä tekemään sen heti aamusta? Onko siihen joku sääntö? Minä pakotin itseni kirjoittamaan tämän blogin heti aamusta tänään, vaikka ei yhtään huvittanut. Toivottavasti se oli oikea valinta.

Tänään en aio ottaa stressiä mistään muusta. En minä kyllä tästäkään ottanut, mutta kuitenkin. Tähän loppuun laitan vielä linkin, joka auttaa mihin tahansa ahdistukseen. Minun huonontuulenkääntäjä. Vaikka mikä painaisi mieltä, niin tämä kyllä piristää. Kerta kaikkiaan upea! Ja siellä se minun suosikkipaikkanikin vilahtaa. Täällä minä vietin toistaiseksi elämäni ihanimmat kaksi viikkoa.