Tapasin myös eilen erään luovan ihmisen, nimittäin äiti tuli käymään töiden jälkeen. Minun äitiä voisi kuvailla sanoilla: tomera, itsepäinen ja sisukas. Tänään voin hyvällä omatunnolla lisätä listaan myös sanan "pyöreähkö".
Olin koko päivän maannut uudessa riippumatossani. Siinä voi lukea, neuloa tai virkata, katsoa elokuvia, kirjoittaa tai ihan vain olla. Se on maailman hienoin keksintö! Tämä kyseinen riippumatto on vielä sellainen pieneen kokoon menevä matkamalli, joka on laadukas ja kestävä. Ei muistuta mattoa lainkaan, vaan on lähinnä sellainen kankainen keinu. Olen niin tyytyväinen tuohon ostokseen. Tietysti yllytin äitiä mattoa kokeilmaan. "Tottakai se kestää, se on laatutavaraa. Minä olen maannut siinä koko päivän." Äiti kampesi riippumaton kyytiin, vaikka kieltämättä näyttikin epäilevältä. Hetken kuluttua kuului kumea tumahdus ja muori oli maassa. En voinut uskoa silmiäni - laatumatto ei kestänyt! Hetken tilannetta tutkittuamme kävi ilmi, että kyllä riippumatto sittenkin kesti. Mutta se koukku, jossa matto roikkui... Se vääntyi melkein suoraksi, joten matto tippui alas. Naurusta ei meinaa vieläkään tulla loppua, kun tätä mietin. Lienee dietin paikka äitillä, kuin paksu rautakoukkukin vääntyy suoraksi massan painosta. Ei käynyt onneksi pahemmin, mutta luulen, että on ihan turha yrittää yllyttää äitiä enää mihinkään.
Taitaa olla ihan hyvä idea nähdä joku luova ihminen joka päivä. Ei se ollutkaan ollenkaan liikaa vaadittu, tämä on toistaiseksi sujunut ihan ilman suurempia säätöjä. Itse asiassa heti kun tästä suunnitelmasta kirjoitin blogiin, minuun on otettu yhteyttä ja ehdotettu tapaamista. Universumi, se kyllä jeesaa heti kun on tosissaan jonkin asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti