Päivän erikoisuus nro 1:
Tapasin mukavan lääkärin. (Ne ovat kyllä usein mukavia talossa, jossa kävin.) Yllättävä osuus oli siinä, että minut laitettiin makuulle, puudutettiin ja selästäni otettiin koepala. Ei suurta, muutta kuitenkin sellainen, jonka minä näin ihan omin silmin ilman laseja menevän pinseteissä purkkiin. Tällä kertaa puudutusaine vaikutti (sitä laitettiin aika paljon), joten tämä toimenpide oli täysin kivuton. Ja ennen kaikkea yllättävä, sillä en ollut varautunut tällaiseen lainkaan. No, parempi nyt kuin sitten myöhemmin, kun olisin sitä ehtinyt panikoida jo useamman päivän. Puudutusaine loppui kuin linnun matka ikkunaan, ihan jäi lausekin kesken, kun yhtäkkiä tuntui puukon isku selässä. (Vähän viiveellä, ja itse asiassa se taisi olla kirurgin veitsi eikä puukko, mutta silti.)
Päivän erikoisuus nro 2:
Tapasin Kuparinappia erikoisessa tilanteessa. Menimme nimittäin Prismaan kahville ja ostoksille. Kuulostaa niin (keski)maalaiselta, mutta maallahan me oikeastaan asumme molemmat. Tämä kaupunki on jo nimensäkin mukaan vain kylä. Söimme herkkuja kahvilassa (kolmen edestä tietysti) ja vaihdoimme kuulumiset. Sitten shoppailimme. Ostokieltopäätökseni innoittamana ostin vain sellaista, jonka pystyin perustelemaan sopivaksi tulevaisuudensuunnitelmiini (matkariippumatto, varvastossut ja pokkari, joka oli jo kauppalapussa ja jota minulle oli suositeltu), sekä osia äidin polkupyörään, jonka olen luvannut laittaa kuntoon hyvissä ajoin ennen kesää.
Päivän erikoisuus nro 2:
Tapasin Kuparinappia erikoisessa tilanteessa. Menimme nimittäin Prismaan kahville ja ostoksille. Kuulostaa niin (keski)maalaiselta, mutta maallahan me oikeastaan asumme molemmat. Tämä kaupunki on jo nimensäkin mukaan vain kylä. Söimme herkkuja kahvilassa (kolmen edestä tietysti) ja vaihdoimme kuulumiset. Sitten shoppailimme. Ostokieltopäätökseni innoittamana ostin vain sellaista, jonka pystyin perustelemaan sopivaksi tulevaisuudensuunnitelmiini (matkariippumatto, varvastossut ja pokkari, joka oli jo kauppalapussa ja jota minulle oli suositeltu), sekä osia äidin polkupyörään, jonka olen luvannut laittaa kuntoon hyvissä ajoin ennen kesää.
Päivän erikoisuus nro 3:
Tapasin siis luovan ihmisen ja pyysin palautetta, niin kuin aikaisemmin suunnittelin. En ollut miettinyt sen tarkemmin mihin liittyen palaute tulisi, joten mentiin nyt ihan yleisellä tasolla. Hyväksi minussa listattiin eräs tärkeä havainto, joka olkoon erikoisuus nro 4, kehitettävää sen sijaan olisi suun käytössä. Raskaana olevalle naiselle ei pitäisi kertoa ihan kaikkia totuuksia. (Saatoin ihan ohimennen paljastaa, että Suomessa myytävistä hedelmistä banaanit ja mansikat ovat kaikista myrkyllisimät. Miten minä olisin voinut tietää, että juuri banaanit ja mansikat ovat se ainoa asia, jota kyseinen raskaana oleva nainen voi syödä?)
Olin iloinen palautteesta ja jalostin tuota ajatusta. Minä olen kyllä usein aika suora. Olen sellainen totuudentorvi. Ja joskus asiat kuulostavat paljon paremmilta pään sisällä, kuin stten ääneen puhuttuna. Tarkoitan usein paljon parempaa, kuin miltä se muiden korviin kuulostaa. Johtopäätös: en ole suullisessa ilmaisussa parhaimmillani. Tässä siis kehityksen paikka.
Päivän erikoisuus nro 4:
Hetken jo hätäilin, että onko nyt jotkut kammottavat äidinvaistot heränneet, kun tuollaisen isomahaisen henkilön kanssa liikuin. Kannoin koppaa ja olin tosi huolissani jaksamisesta. Mutta onneksi Kuparinappi pelasti päiväni sanomalla, että itse asiassa kyseessä ei ole juuri heränneet äidinvaistot. Nämä olivat ihan selvästi isänvaistot! Käyttäydyin kuin epävarma tuleva isähenkilö! Olin kuolla nauruun kun tämä tuli ilmi, mutta samalla olo helpottui huomattavasti. Tässä ei olekaan mitään hätää.
Tänään minä haluan siistin kodin.
Olin iloinen palautteesta ja jalostin tuota ajatusta. Minä olen kyllä usein aika suora. Olen sellainen totuudentorvi. Ja joskus asiat kuulostavat paljon paremmilta pään sisällä, kuin stten ääneen puhuttuna. Tarkoitan usein paljon parempaa, kuin miltä se muiden korviin kuulostaa. Johtopäätös: en ole suullisessa ilmaisussa parhaimmillani. Tässä siis kehityksen paikka.
Päivän erikoisuus nro 4:
Hetken jo hätäilin, että onko nyt jotkut kammottavat äidinvaistot heränneet, kun tuollaisen isomahaisen henkilön kanssa liikuin. Kannoin koppaa ja olin tosi huolissani jaksamisesta. Mutta onneksi Kuparinappi pelasti päiväni sanomalla, että itse asiassa kyseessä ei ole juuri heränneet äidinvaistot. Nämä olivat ihan selvästi isänvaistot! Käyttäydyin kuin epävarma tuleva isähenkilö! Olin kuolla nauruun kun tämä tuli ilmi, mutta samalla olo helpottui huomattavasti. Tässä ei olekaan mitään hätää.
Tänään minä haluan siistin kodin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti