Valaistuminen.

Pari päivää sitten aloin lukea Caroline Myssin kirjaa Hengen anatomia. Kirja on ollut hyllyssäni jo vuoden. Sain sen lahjaksi mentoriltani, mutta en ehtinyt sitä lukea heti, ja sitten tuli uusia kirjoja. Tänään voin vakuuttaa sen olleen tarkoitettu juuri niin. Minun piti odottaa ja lukea kirja vasta nyt. Olen siitä täysin varma. Jo ensimmäinen lause sai miettimän, että olipas hyvin ajoitettu tämä. En ole uskonut sattumaan enää pitkään aikaan, mutta näin voimakasta tarkoituksen tunnetta jollekin tietylle asialle en ole koskaan ennen tuntenut. Kirjassa opastetaan intuitiohoitoon. Puhutaan energiasta. Tarkoituksesta, symboleista ja merkityksistä. Innostuin niin suunnattomasti, että aloin tehdä muistiinpanoja! Sitä ei ole tapahtunut sitten kouluaikojen, ellei niitä satunnaisia lapuille ilmestyviä lauseita lasketa sellaiseksi. Tunsin kutsumuksen. Aivan yhtä vahvan vetovoiman kuin kirjoittamisen suhteen. Minulle on aivan itsestäänselvää, että kirjoitan. Minä ajattelen paremmin kirjoittamalla, ja kun tuo suullinen ilmaisu ei ole vahvuuteni, niin minä myös ilmaisen itseäni kirjoittamalla paremmin. Ja nyt minulle on aivan yhtä itsestäänselvää, että autan ihmisiä intuitiolla.

Tämä kirja aloitti jotain uutta. Se minun omituisen voimakas halu auttaa (also called pelastajasyndrooma) sai nyt ihan uutta tulta alleen. Olen jo käynyt reikikoulutuksen, mutta se ei riitä. Näen jo nyt enneunia, mutta en osaa niitä tulkita oikein. Minä haluan perustaa sellaisen paikan, johon ihmiset voivat tulla parantumaan. Olen jo aloittanut sellaisen rakentamisen, tavallaan. Ja haluan kirjoittaa. Aikaisemmin nuo kaikki asiat ovat olleet hajanaisia toiveita siellä täällä, joiden opasnuolet ovat kiskoneet minua moneen eri suuntaan. Nyt ihan yhtäkkiä siitä samasta kuvasta tuli kolmiulotteinen. Tajusin, että kaikki ne eri suuntiin osoittavat nuolet näyttävät samalla myös yläviistoon muodostaen yhtenäisen spiraalin. Oivallus oli niin kokonaisvaltainen, että koko kehoni tärisi. Ristiriidat ovat poissa, tästä ei ole enää paluuta. Pelottavaa, mutta samalla niin mahtavaa.

Tuon parantumispaikan etenemistä voit halutessasi seurata toisesta uudesta blogistani, joka keskittyy paljon enemmän hörhöilyyn, hippihöpinään ja universumin ihmeisiin. En tiedä kuinka hyvin pystyn pitämään nuo asiat pois tästä arkisemmasta blogista, mutta toisaalta - miksi pitäisi? Kasvan ihmisenä kulkiessani henkisen kasvun tiellä, joten kaikki kokemani on aitoa. Ja minä haluan kirjoitta vain aidoista asioista. Koko majataloprojekti hakee vielä suuntaansa niin kuin minäkin, mutta otetaan ne baby stepsit käyttöön.