tiistai 22. toukokuuta 2012

Ajatuksia.

Ajattelenkkeilin aamulla töihin ennen kuin kaupunki oli herännyt. Ennen viittä ei ole kovin moni muu hereillä. Minä olen selvästi aamuihminen. Tosin tällä kertaa en ollut nukkunut lainkaan. Unettomienklubi kokoontui taas. Joka tapauksessa aurinko paistoi ja olin onnellinen. Vaikka pirun kylmähän siellä siihen aikaan vielä oli. Tupakalla ollut työkaveri oli vastassa ja totesi, että minä ihan selvästi kuulun tähän säähän. Hän tietysti viittasi aurinkoon, eikä siihen aamuiseen kylmyyteen. Talvinen murjotus on selvästi takanapäin. Viikon kuluttua kaikki lehdet ovat kokonaisia, ja kesä on perillä. Vielä pari viikkoa sitten näkyi vain risuja, jänis ja synkkää. Nyt näkyy lehtiä, oravia ja vihreää. Ihan eri asia.

Tulin matkalla siihen tulokseen, että minä olen realistinen hippi. Ei siinä perinteisessä höpöheinämerkityksessä vaan sellaisessa universaali-rakkaus-merkityksessä. Olen avoin uusille jutuille, lähes kaikille, mutta en silti höyrähdä. Mutustelen ajatuksia ja poimin eri jutuista niitä osia, jotka toimivat minulle. Reikimasterini opasti minua, ja kannusti tekemään juuri niin. Luottamaan itseen ja omiin fiiliksiin. Eli jatkettaan samaa rataa.

Esimerkiksi nyt vaikka se sahaja jooga, jota kokeilin vuosi sitten. (Vai onko siitä jo kaksi?) Se tuntui hyvältä ja toimivalta, kunnes yksi vetäjistä kertoi innosta piukeana, että voi "todistaa" minulle miten se juttu toimii. Minusta tuollaisia henkisiä juttuja on tosi vaikea todistaa, varsinkin toiselle ihmiselle. Kaikki ne näkymättömät solmut ja huitomiset olivat minulle jo vähän kiusallisuuden rajoilla, mutta okei, se kuuluu tähän juttuun. Meditointi oli huikeaa, ja varsinkin porukassa se energialataus oli tosi suuri. Hieno juttu sinänsä, enkä missään nimessä sano mitään toiminnan vastaista. Mutta se todistaminen... Minulle kerrottiin, että kun hinkkaa voimakkaasti kämmentä päälaella (niin kuin kuului tehdä yhdessä vaiheessa) ja sitten nostaa käden ylemmäs, niin voi tuntea sen energian viileänä ilmavirtana kädessä. Siis että mitenkä? Juu, tunsin kyllä ehdottomasti viileyttä kämmenessä. Mutta ei siinä kyllä todistettu mitään muuta kuin se, että fysiikan lait toimivat: kitka lämmittää ja siksi ilma tuntuu kädessä viileämmältä. Olin mykistynyt siitä, miten tämä henkilö piti sitä merkkinä jostain suuremmasta, aivan kuin tämä viileys olisi ollut se viimeinen tuuppaus valaistumiseen. Ei tuupannut minua kuitenkaan. Kuten sanottu, realistinen hippi. Meni vähän maku koko hommasta.

Luulen, että tänään oli aika mullistava päivä elämässäni. Sain postissa vaikuttavan kirjeen. En oikein vielä tiedä miten siihen suhtautua. Paitsi vakuuttumalla siitä, että suuntani on täysin oikea. Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on nyt avainasemassa ja sitä sellaista pitää nyt entisestään jatkaa.

Sitten vielä nämä Euroviisut. Tähän on jotain sanottava, mutta sanattomaksi silti vetää. Tänäkään vuonna ei päästy Annen kanssa katsomaan kisoja, tyyppi kun asustaa vielä siellä hyvien tuulien paikassa. (Buenos Aires.) Ensin melkein tuli ykäreaktio siitä miten kammottavalta ruotsinkieli voikin kuulostaa Suomen väreissä. Mietin, että tuleekohan se Carola-puhallin tuon ruotsinkielen mukana? Sehän oli näppärä keksintö jo silloin 70-luvulla, sillä saa tukan ilmavaksi. Mutta sitten ymmärsin, että tämä on minulle taas hyvä tilaisuus oppia uutta. Asioiden sietämistä ja sen sellaista soopaa. Rakastaa ruotsia ja olla valaistunut. Mutta kun en ole. Aitoa ruotsinkieltä jo siedän - jostain murteesta jopa pidän, mutta tämä suomenruotsi... Auts. Sattuu! Tekee mieli työntää haarukka korvaan, kun sitä kuulee. Pahoittelen, mutta henkinen kasvuni ei ole vielä siellä saakka. Henkilökohtainen suosikkini on se ryhmä veneläisiä mummoja.

Ja tähän loppuun iloisen jouluinen vitsi, jonka muistin lukioajoilta. (Ei tosikoille.)

Orpi on huono-onninen lapsi, jolla ei ole käsiä, eikä jalkoja. Jouluna koko perhe kokoontui kuusen ympärille juhlimaan, ja lahjat jaettiin. Orpi ei kuitenkaan saanut yhtään lahjaa. Hän kysyi vanhemmiltaan surkeana:
"Miksi minä en saanut lainkaan lahjoja?"
Isä vastasi:
"Et sä mitään tarvii, susson syöpä!"
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti