maanantai 28. toukokuuta 2012

Viikonloppu.

Perjantaina aamu alkoi naureskellen. Aikainen aamuvuoro ja heti työmatkan aluksi näin, kuinka miehen koira karkasi. Samassa se samperin pupu syöksyi keskustasta tien yli aivan edestäni. Mennyt vissiin ilta vähän pitkäksi. Sinne se vain pötki pitkin Harjun rinnettä. Luonnotonta tuollainen tasajalkaa pomppiminen. Ei mikään oikea eläin liiku niin. Tuon lisäksi - varmasti ihan näin Urpon päivän kunniaksi - joku luova sankari oli käynyt terästämässä Harjun suihkulähteen veden tehokkaalla tiskiaineella. Melkoisen kuohuva vaahtokylpy. Tämä tapahtuu vähintään kerran kesässä, niin kuin oletettavasti joka kaupungissa.

Töissä selvisin ilman suurempia kommelluksia. Kotona pakkasin uuden minirinkan. Halusin ottaa sen mukaan testikäyttöön, vaikka reissu olisi lyhyt. Valinta osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä minulla ei ole minkäänlaista tolkkua ostamisen suhteen. Sain rinkan täytettyä todella helposti ennen paluumatkaa.

Matkustin siis isolle kirkolle. Siellä minua odotti Maailma kylässä hippifestarit ja ihana pikkusisko. Tapasin myös hänen upouuden aviomiehen ensimmäisen kerran. Ja monta aviomiehen kaveria. Itse festarit oli tosi mukavat, ostin paljon hippiasioita - koruja ja laukun ja paidan. Tapasin myös maailman hienoimman intiaanin. Sellainen vanhempi mies, jolla oli täydelliset kasvot. Teki mieli mennä pitämään häntä kädestä tai edes vähän kokeilemaan ihoa. Olen varma, että jo pelkästään koskettamalla olisin saanut jotain upeaa intiaanienergiaa itseeni. En saanut silmiäni irti miehestä, mutta näppini onnistuin kuitenkin pitämään erossa tällä kertaa, vaikka yleensä tutustunkin asioihin koskettelemalla.

Mukavahan se on viettää elämää auringossa, nurtsilla makaillen ja olutta juoden. Tai terassilla. Mutta sitten kuitenkin, tuollainen elämä ei ole minua varten. Ihmismassat ja lämmin olut ja pilvenpolttajat siinä lähistöllä... Ei. On hienoa, että ihmiset nauttivat elämästään. On hienoa, että ihmiset jaksavat olla aktiivisia ja ajaa asioita. Mutta minä en ole sellainen. Minä nautin erilaisista jutuista. Oli paljon hauskempaa vain jutella ja nauraa sikson kanssa. Minä olen aina ollut sellainen tyyppi, en pidä isoista kemuista. Teinivuosien kotibileissäkin aina jumiuduin suunnattomiin keskusteluihin jonkun tyypin kanssa. Ihan selvästi sanat ovat olleet jo silloin minulle tärkeämpiä kuin se tanssiminen ja örveltäminen.

Tämä oli hieno reissu. Opin paljon hyviä juttuja. Itsestäni ja rinkan käytöstä.
Nyt sitten vain yritän päästä univeloista.
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti