Palaute.

Aloitan heti lainailemalla. Tämä viisaus ei ehtinyt lapulle asti, luin sen nimittäin vasta tänään Positiivareiden aamun viestistä. Jostain vanhemmasta tosin, niitä oli muutama lukematon jemmassa.

Kun elämäni kuitenkin kerran asetetaan puntariin, niin toivon, että voisin tuolloin todeta olleeni liian ystävällinen kuin tuomitseva; rakastanut liian paljon kuin liian vähän; antanut mieluummin anteeksi sille, joka ei olisi sitä ansainnut, kuin kieltäytynyt antamasta anteeksi sellaiselle, joka on sen ansainnut; että olen mieluummin uskonut ihmisiin liikaa, kuin liian vähän; mieluummin ollut liian luottavainen, kuin liian kyyninen; mieluummin uskonut parasta ja ollut väärässä, kuin odottanut pahinta ja ollut oikeassa.

Minä olen tapaillut luovia ihmisiä nyt ihan tietoisesti. Unohdan pyytää palautetta, mutta jotenkin universumi ohjaa asiat niin, että se palaute tulee sitten kuitenkin. Maanantaina tapasin Uusi Annan, mutta unohdin kysyä palautetta. Koko tapaaminen meni niin suunnattomaksi meidän keskustelun vuoksi, että oli vaikea muistaa tuollaista sivuseikkaa sen kaiken mielettömyyden keskellä. Tulin hirmu surulliseksi. Oivalsin asioita, sellaisia tärkeitä juttuja, jotka olivat tuottaneet paljon mielipahaa pitkän aikaa. Suoraan puhuvat ihmiset ovat parhautta. Uusi Anna auttoi minua ymmärtämään mistä on kyse, joten nyt minun on todella paljon helpompi antaa anteeksi ja päästä asian yli.

Nämä luovat tapaamiset on kyllä tosi hyvä keksintö. Suosittelen. Ihan vaikka ilman sitä palaute-osuutta. Minua se jäi kyllä vähän vaivaamaan, kun en muistanut kysyä. Mietin tätä jo heti aamulla. Päivällä juteltiin ihan muista jutuista koneella, ja kirjoitin tuon yllä olevan lainauksen. Ja ihan yhtäkkiä sain palautetta! Mielenmyllerrys on käynnistynyt hänenkin päässään, ja sain kuulla että se on minun ansiota. Olen saanut ajattelemaan mennyttä, kun olen niin erilainen persoona, ja ajattelen niin eri tavalla kuin kaikki muut hänen kaverit. Haastan ajattelemaan omaa elämää eri tavalla. Ja siitä se ajatus sitten oli lähtenyt. Olin niin otettu tuosta, sehän on suunnaton kunnia. Siis että olen päässyt vaikuttamaan ihmisen elämään. En sanoilla, vaan ihan vain olemalla aito minä. Eipä se palaute tuosta enää parane.