Elokuvia ja sellaista.

Hyviä ja huonoja uutisia. Tai asioita. Eli ajatuksia.

Ensin hyvä asia. Olen tilaillut leffoja. Okei, minulla oli tylsää ja sain tarjouksen. Olen heikko. Eilen sain pinkan ihania elokuvia ja katsoin niistä jo muutaman. Yksi elokuvista oli Eat Pray Love. Minulle oli suositeltu sitä aikaisemmin. Ja mentorini osti sen kirjana minulle vähän aikaa sitten, koska se muistutti minusta, tosin en ole vielä ehtinyt lukea sitä. (Kirja on lontooksi ja lukeminen vie siksi enemmän aikaa.) Joten menin ja ostin leffan ensin. Joku mainitsi vitsinä, että kirjastani tulee uusi Eat Pray Love. Se nauratti, koska se kirja ja leffa käsittääkseni myi melko hyvin. Ei minua haittaa yhtään, jos räpellystäni verrataan sellaiseen. Vitsailin itsekin asialla, sillä molemmissa on seikkailu Italiassa. Ja pääosassa keski-ikäinen nainen, joka lähtee reissuun.

Sitten huono asia. Minä tosiaan katsoin sen leffan (joka oli kyllä hyvä), ja teki mieli oksentaa. Tunnistin itseni täysin. Miten se tarina voi olla niin samanlainen kuin minun elämäni ja minun matkani? Nyt minun on pakko lukea se kirja. Elokuvathan ovat aina ihan erilaisia, kuin kirjat. Eihän tarina oikeasti ole samanlainen mutta molemmat meistä sai hermoromahduksen ja lähti matkalle. (Ainakin melkein. Jotain rankkaa se kevät minulle oli.) Molemmat nauttivat elämästään Italiassa. Ja söivät ja vain olivat. (Uskoisin, että moni tekee niin.)

Ja sitten se kamalan huono asia. Kirjoitin kirjaani pitkän tarinan siitä, kuinka olin eräällä keikalla, fiilistelin bändin mukana. Kirjoitin erityisesti yhdestä kappaleesta, sillä se oli niin hyvä. Teki illasta täydellisen. Lainasin jopa tuon biisin sanoja. Ja nyt tuossa elokuvassa on se sama biisi! Kappale, joka ei millään lailla liity Italiaan: Neil Youngin Heart of Gold. Kaikista maailman biiseistä minä kirjoitin juuri tuosta, ja sitten kaikista maailman biiseista juuri se on laitettu tuohon leffaan kokonaan! Ei tämä voi edes olla mahdollista. Miten minä nyt voin julkaista jotain sellaista? Kuka muka uskoo, että se on sattumaa? Minä en itsekään usko sattumaan. Tämä on jotain ihan muuta, kohtalon ivaa tai universumin vittuilua. Helvetti.

Mutta sitten taas hyvä asia. Tänään tuli postiluukusta lisää leffapaketteja. Toisin sanoen Babylon 5, ensimmäinen tuotanto. Tuo sarja on jotain niin omituista, että minun oli nyt pakko tilata ne kaikki. Hämärin hyvä sarja ikinä. Ensin en voinut sietää sitä, sitten jäin ihan koukkuun ja nyt viimein hankin sen itselleni. Tällä kertaa katson sitä ihan eri fiiliksellä. Kun tietää mitä on tulossa, niin jotenkin keskittyy eri asioihin.

Sitten pelkkä asia. Kun tulin tänään kotiin huomasin, että lähikaupan pihassa oli joku häiriintynyt mies riehumassa moottorisahan kanssa. Lähemmin tarkasteltuna kaveri veisteli sillä sahallaan jotain veistoksia puupölkkyihin. Ja arvaapa mitä siellä pihassa oli jo valmiina puusta veistettynä? No jänöjäpä hyvinkin. Kaiken lisäksi se munasta esiin putkahtanut pinkki pupu on kadonnut. Se oli juoksuasennossa jo valmiiksi ja selvästi lähti käpälämäkeen. Se oli lampun reunalla, ja nyt sitä ei ole missään. Ärsyttävä epäilyttävä pitkäkorva vaanii täällä jossain. Helvetti.